Kiitos Lily

Luin lounaalla jonkun nuoren copywriterin haastattelua, jossa hän kertoi työstään ja projekteistaan. Siitä miten syntyvät urheilumainoskampanjat ja millaista on olla pakotettuna olemaan luova. Itse mietin usein töissä, millaista olisi saada luoda ylipäätään jotain. Kuvaa, tekstiä, ääntä – ihan mitä tahansa omaa.

Ja minua melkein itketti.

Siksi haluan tehdä nyt jotain omaa. Päättää kuvien paikat, tekstien rivivälin ja otsikon leveyden. Kirjoittaa tavallisista jutuista, retkistä ja kivoista naamoista.

Sekä tällä että vanhalla Kuin kaksi marjaa –palstalla olen kipuillut jo useamman vuoden suorasti ja epäsuorasti työjuttujeni kanssa. En ole halunnut kirjoittaa aiheesta kovinkaan selkeäsanaisesti tai varsinkaan omalla naamalla.

Siksi haluan nyt jättää nämä pohdinnat tänne ja siirtyä eteenpäin uusin ajatuksin. Täällä oli kivaa ja usein oli helpottavaa saada kirjoittaa ylös juttuja, jotka kävivät omassa päässä ahtaiksi. Nyt ne kaikki tuntuvat kuitenkin pikkuisen liian raskailta ja hankalilta. Niillä oli aikansa ja paikkansa, mutta nyt on aika hiukan keventää. Tunnelmaa ja mieltä.

Lilyyn jään seurailemaan monia ihania juttuja. Esimerkiksi ihan vasta löytämääni Anna Vihervaarasta, josta halusin lainata tämän. 

 

There is freedom waiting for you,
On the breezes of the sky. 
And you ask ”What if I fall?”
Oh but my darling, what if you fly?

~e.h

 

Kiva kun kuljitte mukana. Huikkaan uusista jutuista kun niitä on.