1 päivä Sveitsissä: Jungfrau & Harder Kulm

Nyt vasta ehdin käymään kuvasaldoani läpi ja alkaa sisäistää viime viikon reissua. Olihan se nyt ihan huikea, ja todella elämysrikas. Olen itse melko mukavuudenhaluinen reissaaja. Nautin sellaisesta päättömästä haahuilusta, terdellä istuskelusta ja ex tempore jutuista. Mutta kyllähän se niin on, että kunnon retkisuunnitelmalla ja aikataululla maasta saa ihan eri tavalla irti. Viime viikon jälkeen olen suorastaan rakastunut Sveitsiin. 

Kuvia on niin paljon, etten tiedä mistä edes aloittaisin. Mutta kerron vaikka nyt yhden päivän ohjelmamme. 

Heräsimme Grindelwaldissa, johon olimme saapuneet edellisenä iltana. Lähdimme heti varhain aamusta vuoristomökistämme kävelemään Grindelwaldin juna-asemalle. Takana oli tuhti aamiainen, repussa oli pipo, hanskat, toppatakki ja jooga-vaatteet.

Kävelimme letkassa alas vuoren rinnettä, upeiden maisemien hurmatessa ympärillä.

Grindelwaldista hyppäsimme junaan, suuntana Kleine Scheidegg. Maisemat junan ikkunasta oli mielettömät. Jossain vaiheessa pilvinen päivä vaihtui auringonpaisteeseen, kun aloimme olla pilvikerroksen yläpuolella. 

 

Vaihdoimme Kleine Scheideggissä junaa ja suuntasimme kohti Jungfraujochia. Tässä vaiheessa lunta näkyi jo ympärillä ja jylhät valkoiset vuoret ympäröivät meitä. Sitä maisemaa oli mahdotonta ikuistaa valokuvaan, sillä korkeuserot eivät oikein välity tällä tavalla. Tuo oli kuitenkin todella pysäyttävä näkymä paikan päällä.

Seuraavaksi posotimmekin jo tunnelissa vuoristojunalla maailman korkeimmalle juna-asemalle. Sieltä ulos astuessamme tuntui päässä tuttu huimaus. Kun Quitossa ollessamme saimme vuoristotaudit, olin todella hädissäni. Nyt tähän huippaavaan oloon ja päänsärkyyn osasi jo varautua. Sydän sykki tuhatta ja sataa kun kävelimme tunnelia pitkin ulos. Kuitenkin raittiiseen ilmaan päästyä fiilis parani ja nämä maisemat aukenivat edessämme. Oli jotenkin outoa, kuinka lämmin siellä olikaan, vaikka ympärillä oli jäätä ja lunta silmänkantamattomiin.

Huipulla nautitun lounaan jälkeen hyppäsimme uudestaan junaan ja laskeuduimme taas hetkeksi alemmas. Junamatkalla maisemat vaihtuivat taas hiukan vehreämmiksi. Lehmät kolistelivat kellojaan ja linnut visersivät junan avoimista ikkunoista.

Päädyimme Interlakenin asemalle, josta kävelimme taas uuden vuoren juurelle. Vesi oli Interlakenissa ihan käsittämättömän turkoosia. Päivä oli todella kuuma, ja tuntui hullulta pamahtaa untuvatakissa keskelle hellettä.

Matkasimme hissillä Harder Kulm nimiseen paikkaan, josta avautui taas ihan käsittämättömät näkymät. Ohjelmassa oli ulkojoogaa, johon en tosin voinut osallistua. Pää oli todella jumissa vielä korkeuden takia ja sykkeet niin kohollaan, etten halunnut kupsahtaa täysin. 

Kun muu ryhmä oli saanut joogan päätökseen, istuimme pitkän pöydän ääreen illastamaan. Maisemat ravintolasta olivat jälleen henkeäsalpaavat, ja väillä tuntui kuin se olisi vain kangastus. 

Tuijotimme hetken laskevaa aurinkoa, jonka jälkeen lähdimme laskeutumaan alas kohti juna-asemaa.