Metatyön jakamisesta ja perhekokouksista

Ajauduimme puolisoni kanssa eilen ihan sattumalta sellaiseen pitkään keskusteluun kaikista asioista, jotka meitä arjessa kuormittaa. Ne olivat kummallakin hyvin erilaisia, johtuen meidän luonne- ja temperamenttieroista. Siinä missä puolisoni on tasainen ja rauhallinen rutiinien rakastaja, minä olen impulsiivinen, nopea ja spontaani tasaisuuden välttelijä.

Ensin saattaa ajatella, miten ihmeessä olemme koskaan päätyneet yhteen. Mutta uskon, että juuri meidän erilaisuus on hitsannut meistä niin hyvän tiimin. Toinen paikkaa aina juuri siinä kohtaa, missä toinen kokee vajavaisuutta.

Päädyimme sitten rakentavassa hengessä pohtimaan, mikä auttaisi siihen että kumpikaan ei kokisi kuorimittuvansa liikaa omien hoidettavien tonttiensa kanssa. Jos toinen hoitaa aina roskien viemisen, pyykinpesun ja tiskikoneen tyhjennyksen, voi tuntua että tekee kaiken kotona. Ja toisella saattaa olla taas suurin osa metätöistä omilla harteilla, joka ei puolestaan ole yhtä näkyvää kuin nuo edellä mainitut asiat.

Päätimme kokeilla ratkaisuksi tällaista joka sunnuntaina pidettävää perhekokousta. Ajattelin, että se olisi mukava hoitaa vaikka yhteisen aamiaisen päätteeksi. Siinä katsottaisiin seuraavaa viikkoa, jaettaisiin vastuualueita, pohdittaisiin minin vaatehuoltoa ja tarpeita, mahdollisia ostettavia lahjoja lastenkutsuille / päiväkodin hoitajille, varattavia neuvolakäyntejä tai hammaslääkäreitä, treffejä toisiemme sekä ystävien kanssa, kodin tarpeiden listaamista ja seuraavan viikon ruokalistaa.

En tiedä, tuleeko tämä käytännössä toimimaan, mutta ainakin nyt on toiveikas olo. Jotkut ystävistämme käyttää perheen sisäisesti esimerkiksi Trelloa, joka voisi olla myös ihan hyvä väline meillekin. Aloitetaan kuitenkin nyt tästä ja katsotaan, mihin tämä kehittyy. Metatyö ei ainakaan ole yhtään vähenemässä nimittäin sitten, kun mini kasvaa ja mukaan tulee koulu sekä mahdolliset harrastukset.

Sen takia näitä on hyvä pohtia jo etukäteen. Ja onhan toki tuota metätyötä hurjan paljon ihan sellaisissakin parisuhteissa, missä ei ole lapsia. Törmäsin tällaisessa blogissa  tekstiin, joka ainakin minussa resonoi.

Inhoan puheenvuoroja, joiden mukaan naisilla on hommaa niin paljon siksi, että he itse järjestävät sitä itselleen olemalla ylettömän pilkuntarkkoja. Että miehet ovat jotenkin rennompia ja pääsevät siksi helpommalla.

Tämä keskustelu ei ota lainkaan huomioon sitä, että naisilla on kovemmat paineet täyttää odotukset äiteinä kuin miehillä odotukset isinä. Hyvälle isälle riittää, että hän pelaa lapsen kanssa pihalla palloa ja kuskaa harrastukseen. Äidit sen sijaan saavat niskaansa myös odotukset siitä, että lapsella on päiväkodissa sopiva varustus mukana, D-vitamiinia nautitaan säännöllisesti ja kiintymyssuhde kehittyy normaalisti.

Toisin sanoen hyvä isyys liittyy läsnäoloon ja vuorovaikutukseen, mutta hyvään äitiyteen liittyy lisäksi lapsen huolenpidon ja hoivan järjestäminen sekä kehityksen turvaaminen.

Siksi vastaukseni kysymykseen “miten vähentää metatyötä?” ei ole, että äitien pitää relata, laskea rimaa ja ottaa mallia isistä.

Millä tavalla teillä jaetaan arjen vastuualueita? Ja onko siihen jotain hyviä vinkkejä?    

 

perhe vanhemmuus tasa-arvo
Kommentit (2)
  1. Ei liity nyt metatyöhön (josta ruuhkavuosia elävänä naisena riittäisi avautumista pitkästi, mutta jää toiseen kertaan), mutta kommentoin tän sivuston logiikkaa.

    Tän blogin asetuksissa on jotain hieman erikoista, sillä kun tekstin lukee loppuun, sivusto alkaa ehdotella jotain tosi K18- aiheista blogia ”jatkoksi”useammankin postauksen kohdalla. Kenties tuo on tarkoituksellista mainontaa, mutta se voi kyllä myös häiritä lukijoita. Miten asiasanat postauksissa ketjuttuu/ onko algoritmissa jotain outoa tms? Sanon suoraan, että nuo sivuston ”lue seuraavaksi” ehdotukset on aika vastenmielisiä, kun on asennoitunut lukemaan juuri jotain kokemuksia perheistä, arjesta, hyvinvoinnista. Jos haluaa etsiskellä ”eroottisen” genren lukemista, niin se tapahtuisi muuta kautta, kuin tällaisen lifestyle/ perhe- blogin kautta.

  2. Metatyö on todella mielenkiintoinen aihe. 🙂

    Ajattelen niin, että jotta voisi sanoa kantavansa täyden vastuun jostakin kotityöstä tai muusta hommasta, se edellyttää, että tekee myös asiaan liittyvän metatyön – eli aikataulutuksen, suunnittelun, valmistelun… Käytetään esimerkkinä vaikka kodin pyykkihuoltoa: Siihen ei kuulu vain konkreettinen pyykkien käsittely vaan myös se, että miettii, milloin kannattaa pyykätä mitäkin, sekä selvittää ja muistaa, milloin tarvitsee ostaa lisää pyykinpesuainetta jne. Vaikka hoitaisi pyykit jok’ikinen kerta, ei mielestäni voi sanoa kantavansa vastuuta tästä kotityöstä, jos puolison täytyy muistutella asiasta, hankkia pesuaineet, miettiä valmiiksi pyykkien lajittelu jne.

    Hankalimpia tilanteita sen osapuolen kannalta, jonka niskoille metatyöt helpommin kaatuvat, ovat ne, joissa konkreettiset työsuoritukset tehdään puoliksi mutta metatyöstä saa vastata yksin tai lähes yksin. Näissä tapauksissa toisella on helposti sellainen vaikutelma, että asiat hoidetaan tasapuolisesti. Hän saattaa vilpittömästi loukkaantua, kun puoliso kokee tekevänsä enemmän – vaikka kokemus on täysin perusteltu!

    Mitä tulee naisten syyllistämiseen ”turhista” metatöistä ja siitä, että he näin aiheuttavat stressiä itselleen, tähän on mielestäni helppo testi olemassa: jos nainen on vaikka puoli vuotta tekemättä ”turhia” metatöitään, mitä tapahtuu? Väitän, että usein muutoksen huomaa sekin osapuoli, joka on kuvitellut monien asioiden hoituvan itsestään, vaikka ne ovat todellisuudessa hoituneet juuri siksi, että toinen on ”turhaan” huolehtinut niistä…

    Sitä en kiistä, että niitäkin naisia on olemassa, joiden suhtautuminen asioiden hoitoon on neuroottista ja jotka oikeasti tyhjästä loihtivat itselleen stressiä. He ovat kuitenkin nähdäkseni vähemmistö niihin naisiin nähden, joiden ”turha stressaaminen ja hössötys” on sitä, että he huolehtivat asioista, joista kukaan muu ei huolehdi.

    On ironista – ja oikeastaan hiton inhottavaa – että metatyöstä enemmän kuin oman osansa hoitavaa osapuolta koetetaan usein vastuuttaa vielä tilanteen muuttamisestakin. Hänen pitäisi enemmän sitä ja vähemmän tätä. Oma (kenties epäsuosittu?) mielipiteeni on, että useimmiten paras ja oikeudenmukaisin ratkaisu tilanteeseen olisi se, kun toinen osapuoli opettelisi kantamaan oman vastuunsa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *