Nostalgiaa vaatekaapissa

Koko kesä on ollut melko hiljaista asukuvien osalta, ja oikeastaan muidenkin kuvien. Kun elää elämäänsä kamera käteen liimattuna suurimman osan vuodesta, on välillä ihanaa pitää totaalilomaa kuvien otosta. Edes puhelimen rullalle ei ole taltioitunut juuri mitään kesän aikana. Ja yksi syy asukuvien puuttumiseen on myös tietysti se, että minulla ei yksinkertaisesti ole ollut mukava olo kameran edessä.

Pukeutumisen suhteen minulla on puolestaan ollut inspiraatio ihan katossaan viime aikoina. Rakastan tätä aikaa, kun ei tarvitse vielä suojautua loskalta ja viimalta, eikä ole kuitenkaan enää liian kuuma muissa kuin hellevaatteissa. Sen takia ajattelin nyt ryhdistäytyä ja kuvata näitä enemmän myös tänne blogin puolelle.

Tänään oli päällä varsin nostalginen paita. Vielä oli vähän kuuma keli neuleelle, joten jouduin kääräisemään sen kaksinkerroin, jotta sain pienen tuuletusaukon asuun. Kyseessä on äitini vanha paita, jonka hänen äitinsä on aikoinaan neulonut. Kun olin pieni, minulla ja siskollani oli paljon villapaitoja ja -housuja, jotka mummumme oli tehnyt. Tämä on ainut, mikä on jäljellä. Muistan jotenkin todella vahvasti lapsuudesta äitini tässä neuleessa, tukka auringosta vitivalkoisena ja iho päivettyneenä. Ehkä muisto on oikea, tai sitten kyseessä on valokuva joka on piirtynyt mieleeni.

Rakastan vaatteita, joilla on tunnearvoa tai tarina. Tuntuu, että silloin niistä tulee huolehdittua vielä himpun verran paremmin. Ainoa ongelma on se, ettei niistä voi koskaan luopua. Ja ainakin meidän asunnossa alkaa kaappitila uhkaavasti loppua. Onko teillä vaatteita, jotka ovat menneet sukupolvelta toiselle tai jopa useamman sukupolven läpi?

Kuvat: Sara Tickle