6 SÄÄNTÖÄNI VAATEOSTOKSILLA

Lupailin kirjoittaa vähän laajemmin vaatetusalan eettisyydestä ja ekologisuudesta. Aihe on kovin iso, joten keskityn nyt ainakin tässä kirjoituksessa ekologisuuteen. Tämäkin saattaa jäädä ehkä hiukan pintaraapaisuksi. Ekologisista vaatevalinnoista tulee varmasti monelle mieleen jotkut itsehuovutetut myssyt, Globe Hope ja UFFin euron päivien tarjouslaarit. Valinnanvaraa on kuitenkin oikeasti paljon enemmän ja pienilläkin jutuilla voi muuttaa omia kulutustottumuksia ekologisempaan suuntaa. 

Kun olin lukiossa, saatoin ostaa joka viikonloppu uuden vaatteen. Tällä hetkellä tuo kuulostaa todella absurdilta ja kamalalta, mutta silloin en ymmärtänyt kulutustottumuksieni vaikutusta. Kävin jo töissä, mutta en maksanut vuokraa, joten raha tuntui polttelevan taskuissa. Tämä johti siihen, että pian oli vaatekaappi täynnä parin kymmenen euron ”rättejä”, joita olin ostellut hetken mielijohteesta tai esimerkiksi yhtä tiettyä tilaisuutta varten. Kun kaapit eivät enää meinanneet mahtua kiinni, näistä harkitsemattomista ostoksista luopuminen oli vähän liiankin helppoa. Kirppiksellä tuli toki myytyä suuri osa, mutta jossain vaiheessa nämäkin vaatteet päätyvät kaatopaikalle. Yhdellä kirppisreissulla ahdistuin niin paljon tavaran määrästä, että päätin tehdä radikaalin muutoksen omassa kulutuskäyttäytymisessä. 

En missään nimessä halua paasata, moralisoida eikä tämä ole mikään konsumerismin vastainen julistus tai oman sädekehäni kiillotus. Syön lihaa, matkustan lentokoneella useampia kertoja vuodessa ja tilaan laskuni paperisena. Sen takia tuntuisi tekopyhältä kritisoida täällä muiden ihmisten kulutustottumuksia. Kullakin on oikeus kuluttaa miten haluaa, mutta silti on hyvä tietää, miten omalla käyttäytymisellä voi vaikuttaa asioihin. On hölmöä sulkea silmänsä tai uskotella itselleen, ettei yhden ihmisen valinnoilla ole mitään merkitystä. Usein tuntuu myös, että ihmiset muodostavat melko kärkkäitä mielipiteitä ennen, kun ovat edes tutustuneet asiaan. Voi myös kuvitella tekevänsä ekotekoja sen takia, että jollain asialla on ”vihreä maine”. 

Monet tuntuvat myös perustelevan hillitöntä shoppailua sillä, että tässä taloustilanteessa täytyy ostaa paljon, jotta yhteiskunta voidaan nostaa taantumasta. Eikö olisi kuitenkin muitakin tapoja kuluttaa rahaa, kuin vaatehankinnat? Voisit mennä hierontaan, pitkän kaavan ravintolaillalliselle, kasvohoitoon, teatteriin, seinäkiipeilemään, kampaajalle, keilaamaan, pelaamaan biljardia, you name it.… Maksan itse mielelläni kokemuksista, palveluista ja asioista, joita voi muistella ilolla vielä pitkänkin ajan jälkeen. Samalla tulee usein tuettua nimenomaan sitä suomalaista liiketoimintaa. Käytän myös huomattavasti enemmän kuun aikana rahaa, kuin lukiolaisena H&M:n vakishoppaajana. 

Se on kuitenkin fakta, että jatkuva vaatteisiin kuluttaminen kuormittaa ympäristöämme. Kun puhutaan ekologisuudesta, unohdetaan usein, kuinka laaja käsite se on. Halpa ei ole aina huonoin vaihtoehto ympäristöämme ajatellen, eikä kallis hyvä. Se, miten vaate vaikuttaa ympäristöön, riippuu muun muassa siitä, mistä raaka-aineesta se on tehty, miten sitä on värjätty tai esikäsitelty, millä tavalla sen jakelu on hoidettu ja toki myös siitä, millä tavalla sitä käytetään. Mikään näistä edellä mainitsemistani kohdista ei kuitenkaan ole niin yksiselitteistä. 

Esimerkiksi puuvilla ei ole välttämättä yhtään sen ekologisempi valinta kuin tekokuitukaan. Puuvillan viljelyssä käytetään todella paljon kemikaaleja, jonka lisäksi yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan 20 000–40 000 litraa vettä. Puuvillasta puhuttaessa opettajamme huomautti myös, että eettisestä näkökulmasta voidaan myös miettiä, kannattaisiko puuvillan viljelyyn käytetty maa käyttää mielummin ruoan viljelyyn.

Kemikaalitkaan eivät aina ole vain pahasta. Jos materiaalia on esimerkiksi värjätty ja esikäsitelty valmistusvaiheessa, voi se käyttövaiheessa olla kestävämpi ja vaatia esimerkiksi vähemmän pesukertoja, kuin käsittelemätön vaate. Suurin osa vaatteen ympäristövaikutuksista syntyy juuri käytön ja hävityksen aikana. Kuinka usein joudut vaatetta pesemään? Kestääkö se aikaa (materiaaleiltaan, mutta myös designiltaan)? Kun vaatteen käyttöikä tulee tiensä päähän, voiko sitä kierrättää? 

Koska asiat eivät ole ikinä niin mustavalkoisia, menee pää usein sitä enemmän pyörälle, mitä enemmän jostain asiasta oppii. Itse noudatan seuraavia ”sääntöjä” omissa vaatehankinnoissa ja -huollossa:

1. Ostan vaatteita sen mukaan, mitkä miellyttävät silmääni ja minkä muotokielestä pidän. En sen mukaan, mikä on trendikästä tai ”in”. Trendien kiertokulku on niin nopeaa, että melko nopeasti vaatteet menettävät hohtonsa. Minulla on esimerkiksi yksi isoäitini vanha, käsityönä tehty mekko, joka kerää aina todella paljon kehuja. Se on varmaankin 80-luvulla hankittu, mutta hyvä muotoilu ei vanhene ikinä!
2. Ostan mieluiten vaatteeni vintageliikkeistä, kierrätyskeskuksista ja kirppiksiltä. Niistä löytyy usein persoonallisia vaatteita ja ostamalla vanhaa, pidennät tuotteen elinkaarta omalta osaltasi. Vanhat vaatteet ovat usein myös tehty kestävämmiksi. 
3. Harkitsen tarkasti, ennen kuin ostan. Mietin, onko minulla vaatekaapissani jo jotain vastaavaa? Tarvitsenko vaatetta oikeasti? Onko vaate helposti yhdisteltävissä muihin vaatteisiini? Jos tarvitsen jotain tietynlaista pukeutumista esimerkiksi juhlaa varten, lainaan kavereilta. Lainaan mielelläni omia vaatteitanikin ystävilleni. Yksi juhlavampi mekkoni on esimerkiksi kiertänyt jo kolmet häät. 
4. Päivitän vanhoja vaatteitani esimerkiksi lyhentämällä helmaa/lahkeita tai yhdistelemällä niitä uudella tavalla. Oversize-takki saa uuden ilmeen, kun vyötärön kuroo kasaan paksulla vyöllä tai juhlavampi mekko taipuu arkikäyttöön yhdistäessä sen paksuihin sukkahousuihin ja muhkeaan neuleeseen. 
5. Otan huomioon vaatteen materiaalin ja huollettavuuden ostopäätöstä tehdessä. Täytyyköhän sitä pestä jokaisen käytön jälkeen tai vaatiiko se jopa kemiallisen pesun? Onko materiaalit laadukkaita vai nyppyyntyykö paita luultavasti ensimmäisen kuukauden aikana? 
6. Pesen vaatteen vasta, kun se on oikeasti likainen. Tunkkaisuus lähtee usein tuulettamallakin. Pyrin pesemään vain täysiä koneellisia ja noudattamaan pesuohjeita.

Kuvan silkkinen kauluspaita on viimeisin vaateostokseni ja todellinen löytö. Se on Mirkka Metsolan suunnittelema ja hintaa sillä oli 30 €. Ostin sen Albertinkadulla sijaitsevasta Kaunis Veera- Second hand-kaupasta. Paidassa yhdistyy kaikki, mitä vaatteessa etsin: 1. se on erikoinen, mutta silti juuri minun tyyliäni 2. kauluspaidan voi yhdistää lukemattomilla eri tavoilla ja se sopii sekä juhlaan, että arkeenkin 3. silkki on mukava päällä eikä kaipaa pesua kovin usein.