7 vuoden kriisi
Lähiaikoina on kirjoittaminen tuntunut erityisen vaivalloistelta, raskaalta jopa. Se taisi alkaa reissustamme ja siitä, että olin kokoajan seurassa. Silloin ei ajatus ehdi vaellella, eikä niitä oivalluksia tule samalla tavalla. Tarvitsen loppujen lopuksi aika paljon sellaista itsekseen ajatuksiinsa uppoutumista ja omaa aikaa. Palattuamme reissultamme kirjoitusblokki kuitenkin vain jatkui. Sanni kirjoitti juuri, ettei näppäinten pitäisi antaa pölyttyä enempää kuin kaksi päivää ja nyökyttelin mielessäni tekstiä lukiessani. Ehkä olin vain ollut liian kauan kirjoittamatta. Kyllä se siitä, kun vain aloitat.
Sitten tajusin, että tällä viikolla blogini täyttää 7 vuotta. Parisuhteen osalta puhutaan usein 7 vuoden kriisistä. Kun yhdessä on oltu jo sen verran pitkään, että sinkkuuden huonot puolet alkaa unohtua ja toisaalta yhteinen tulevaisuus myös punnitaan uudelleen. Onko tämä se ihminen, jonka kanssa haluan elää lopun elämääni? Ehkä hiukan samanlaisia merkkejä on nyt havaittavissa blogin suhteen.
Instagram, storyt ja podcast ovat uudempina medioina syöneet blogilta työaikaa. Välillä tämä on sen takia jäänyt paljon pienemmälle huomiolle kuin haluaisin. Vaikka someyrittäjyys on nykyään monialaista, on blogi ollut aina se medioista rakkain minulle. Sille ei kuitenkaan meinaa enää riittää samalla tapaa aikaa ja ideoita, kun on 3 instagram-tiliä ja viikottainen podcast.
Usein on ikävä sitä aikaa, kun blogi oli ainoa tulonlähde ja instagramia tehtiin vain huvin vuoksi. Silloin blogi päivittyi usein jopa kaksi kertaa päivässä ja kehittelin erilaisia treenihaasteita ja postaussarjoja. Sekin on tässä hiukan lannistavaa. Yleensä taaksepäin katsoessa on nähnyt oman kehityskaarensa ja tajunnut, kuinka paljon on menty eteenpäin. Tällä hetkellä tuntuu että tilanne on päinvastoin.
Aivan kuten parisuhteelle, tällekin pitää antaa huomiota, aikaa ja energiaa. Tällä hetkellä blogi on tuntunut hiukan sellaiselta vaivalloiselta ihmissuhteelta, mistä on kokoajan takaraivossa tunne että ”pitäisi nähdä, soittaa tai kysellä kuulumisia” mutta aikaa on mennyt niin kauan, ettei oikein tiedä mistä aloittaa tai onko ylipäätään resursseja suhteen lämmittelyyn.
Ja samalla siitä on kokoajan huono omatunto. Kuitenkin blogi on juuri se, jonka kommenttiboksissa on käyty mielenkiintoisimmat keskustelut ja jonka postausten jälkeen on sähköpostiin tullut pitkiä maileja. Se on tuntunut aina merkitykselliseltä. Harvoin instagram-kuvalla saa samanlaista keskustelua aikaan, eikä se toisaalta tunnu edes olevan sen median tarkoitus. Ja välillä tekisikin mieli poistaa koko instagram.
Tällä viikolla raivaan aikaa niille omille ajatuksille ja myös tälle blogille. Mietin, minkälaisena paikkana haluan tämän pitää, mitä juttuja kehittää ja millaisena näen blogin tulevaisuuden? Alanko tekemään taas säännöllisesti Mental Health Monday tai Wellness Wednesday -postauksia vai kehittelenkö uusia juttusarjoja? Minkälaisia kuvia haluan täällä jakaa ja mitä asioita käsitellä teksteissä? Mitkä asiat eivät tunnu enää kuuluvan tänne?
Arvostan myös todella paljon teidän mielipiteitä ja ehdotuksia blogin tulevaisuudelle, joten niitä saa todella mielellään jättää joko kommenttiboksiin tai vaikkapa instagramiin yksityisviestillä.