Bye bye Lima!

Nyt kun kotiinlähtö on ihan kynnyksellä, tuntuu että tämä kevät on hujahtanut nopeammin kuin yksikään edeltäjänsä. Toisaalta muutaman kuukauden aikana on ehtinyt nähdä, kokea ja kasvaa enemmän kuin milloinkaan näin lyhyessä ajassa. Melankolisin mielin pakkailen tänään rinkan toiseksi viimeistä kertaa ja aloitan kotiinpaluuseen valmistautumisen henkisesti. 

Käyn läpi tavaroita ja mietin mitä tehdä OFF-rasvalle, jonka haju on ehtinyt tulla hyvinkin tutuksi? Säästääkö rantaliina, jonka ostimme Costa Ricasta pakon edessä suojautuaksemme palamiselta? Pakatako mukaan vielä lenkkarit, jotka ovat kokeneet kovia luonnonpuiston mutaliejussa ja tulivuoren hiekkapölyssä? Miten 25 euron Roxyn flip flopit menivät rikki viikossa, ja 3 euron merkettisandaalit kestivät kaksi kuukautta? Luopuako vihdoin printatuista espanjankielen lauseista, joita olen kantanut koko matkan repussani, niitä kertaakaan opiskelematta? Ymmärtääköhän Rocco näkevänsä meidät viimeistä kertaa?

Jotenkin tuntuu, että nyt tässä on loppumassa yksi aikakausi. New York on jo vähän kuin kotiin menisi. Tiedän, mistä haluan lounaani hakea ja mitä asioita tehdä. Tiedän, missä tulee olemaan lähikauppa ja että hanasta saa puhdasta vettä. Siinä ei ole enää sitä seikkailun meininkiä, ja hyvä niin. Nyt on seikkailut vähäksi aikaa seikkailtu ja on aika nauttia kaikesta tutusta ja turvallisesta. Kävellä tuttuja katuja, istua kahviloissa joissa on niin monta kertaa istunut, vaellella ilman Google mapsia ja jutella ihmisten kanssa ilman kielimuuria. Piipahtaa Metissä katsomassa lempiteokset viimeistä kertaa, käydä moikkaamassa vakiopaikan tarjoilijoita ja ihailla auringonlaskua Jimmy at the Jamesin terassilta.

Tähän minä olen valmis. Mietitään sitä kotiinpaluuta sitten myöhemmin. 

Now when we are enjoying our last day in Lima, it feels like this spring has gone by faster than any other spring. On the other hand, I’ve seen, felt and learned so much during these months, that it feels almost unreal. Today we start our journey back home, by flying first to New York. It’s funny how New York feels so much like home. I can’t wait to walk the familiar streets of Soho, get lunch from my favourite restaurants, visit Met and watch all of my favourite pieces for the last time and enjoy the sunset from the Jimmy at the James- rooftop terrace. I am definitely ready for that. Let’s think about coming home later.