#DINNERGOALS

Jos joku olisi vielä viikko sitten sanonut, että tulen istumaan Hans Välimäen kotona upeassa kattohuoneistossa illallisella, en olisi moista uskonut. Sinne kuitenkin pääsin pienen porukan kanssa eilen illalla Tefalin kutsumana. Välillä teki mieli vähä nipistellä itseäni, että ihanko tosissaan istun nyt tässä? 

Viini oli hyvää, tunnelma lämmin ja ruoka ihan taivaallista. Hansin puoliso Maria oli niin upea emäntä, että tunsin itseni ihan pikkutytöksi joka ihaillen tuijotteli sitä eleganssia joka hänestä huokui. 

Rakastan mätiä yli kaiken, mutta blinit eivät ole koskaan olleet lemppareitani. En tiedä olenko saanut huonoja blinejä, mutta jokin siinä hiivan maussa tökkii. Tällä kertaa blinit olikin korvattu japanilaisilla okonomiyakeilla, jotka toimivat erityisen hyvin mädin kanssa. Seuraavana ruokalajina tarjoiltu hummeripasta puolestaan jätti sellaisen vaikutuksen, että tulen varmasti vertaamaan jokaista pasta-annosta jatkossa siihen. 

Illallisen kruunasi turska, rapsakka kalannahka, simpukat ja marinoidut kirsikkatomaatit. Jälkiruokana oli pannulla tehtyä omenapiirakkaa, joka oli niin hyvää että lautanen oli pakko syödä tyhjäksi vaikka housujen vyötärö alkoi olla jo repeämässä liitoksistaan. 

Ensi viikonloppuna emännöin vähän vaatimattomampaa illallista itse kotona ja nyt on kyllä sitä varten inspiraatiota vaikka muille jakaa.