Voihan Trump

Enpä muista, että koskaan olisi Amerikan presidentinvaalit jännittäneet näin paljon. Eilen illalla teimme ison satsin edamame-papuja ja seurasimme vaalinvalvojaisia täällä kotona. Jossain vaiheessa kuitenkin jännitys nousi ihan uusiin lukemiin. Täällä on valitsijamiesvaalit, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kukin osavaltio saa tietyn määrän valitsijamiehiä ja osavaltion sisäisten äänien voittaja saa kaikki nuo äänet. 

Joissain osavaltioissa äänten jakautuminen oli selvää. New York ja California menivät Clintonille ja monet keskellä olevista osavaltioista taas Trumpille. Florida oli yksi näistä, joissa äänet jakautuivat hyvinkin tasaisesti, mutta Trump lopulta vei voiton. Täällä kävellessä on nähnyt paljon Trumpin mainoksia ja pieniä ”Trump Pence”- kylttejä pihamailla. Olen kuitenkin suhtautunut niihin vähän hymähdellen ja ajatellut Trumpin kannattajien kuitenkin olevan vähemmistöä. 

Viestittelin illan aikana Jenkeissä olevien ystävieni kanssa ja jaoimme järkytystämme. Yksi ystäväni asuu New Yorkissa ja hän kertoi ihmisten olevan ihan epäuskoisina siellä. Ihmiset jopa itkivät baareissa seuratessa tilannetta. 

Ja niin se vain kävi, että kaikista ennakko-oletuksista huolimatta Trump vei nämä vaalit. Illalla kun menin nukkumaan, oli hän jo niin kovassa johdossa että vatsaan sattui. Heräsin viideltä ja oli pakko avata heti uutiset. Katselin pimeässä huoneessa epäuskoisen näköisenä tietokoneen ruutua. Ei, voi, olla, totta.

Aloin pohtia, kuinka kuplassa elämmekään. Tämä on järkyttävän suuri maa, josta yleensä näemme vain pikkuriikkisen osan. Trumpin kannatajien ajatellaan olevan satunnaisia maalaishörhöjä, eikä tosiaan enimmistöä. Koulutuksen merkitys korostuu tällaisessa tilanteessa entisestään ja tämä osoittaa karulla tavalla, kuinka huonolla tolalla se on Jenkeissä.

Nyt istumme terassilla aamukahvilla ja ipadissa pauhaa vaalien jälkikeskustelut. Vieläkin ihan epätodellinen olo. Millaisissa tunnelmissa siellä on otettu uutiset vastaan?