YSTÄVYYDESTÄ

Keskustelin yhden kaverin kanssa taannoin siitä, kuinka hänestä tuntuu ettei hänellä ole elämässään kamalasti samanhenkisiä ihmisiä. Ajattelin avata ajatuksia aiheen ympäriltä myös täällä.  Olen itse ollut jossain vaiheessa samojen ajatusten äärellä. Poikaystäväni ja  3 parhaista ystävistäni asuivat eri kaupungeissa, yksi heistä jopa ulkomailla. Välillä tosiaan tuntui, ettei elämässä ole hirveästi ihmisiä joiden kanssa jakaa asioita. Toistelin myös itselleni vahingollisia lauseita, kuten ”olen huono ystävystymään kenenkään kanssa” ja ”en viihdy tyttöjen seurassa”.  Kunnes tajusin, että me itse luomme ajatuksillamme sen todellisuuden jossa elämme. Niin kauan, kun esimerkiksi ajattelemme ettei meillä ole ystäviä joiden kanssa keskustella syvällisistä aiheista, ei niitä myöskään ole. Näemme toisissa ihmisissä sen, mitä haluamme nähdä ja sen mitä odotamme heiltä.  Jos keskitymme kokoajan jonkun puutteeseen, vahvistuu se tunne ja vedämme sitä puutosta enemmän puoleemme. ”Minulla ei ole ystäviä.” Tämä mantra on sinänsä vahingollinen, että se nimenomaan estää sinua saamasta niitä ystäviä.  Jos sen sijaan keskittyisit vaikka yhteen ihmiseen elämässäsi, jonka koet ystäväksesi. Keskittyisit kaikkeen hyvään suhteessanne. Tuntisit siitä kiitollisuutta ja miettisit, että tämä riittää. Jos tällaista ihmistä ei ole elämässäsi, kuvittele sellainen. Mieti mitä tekisitte yhdessä, mistä keskustelisitte ja miltä se sinusta tuntuisi.  Näin olet virittänyt itsesi vastaanottavalle tajuudelle ihmissuhteiden metsästyksessä. Sinusta säteilee positiivisuus ja sisäinen rauha. Ei epätoivo tai yksinäisyys. Positiivinen energia taas vetää puoleensa samanlaista ja yhtäkkiä huomaat kuinka elämääsi on ilmestynyt niitä upeita ihmisiä.  Yhtäkkiä huomaan itsekin, kuinka kaikki ystäväni asuvat nykyään Helsingissä ja elämääni on vain ”tupsahtanut” lisää aivan upeita ihmisiä. Tuntuu myös, että tapaan kokoajan hirmu mielenkiintoisia ihmisiä. En usko, että ihmiset ovat muuttuneet niinkään, vaan oma suhtautumiseni muihin ihmisiiin. Uskon, että jokaisella tapaamallani on jotain mielenkiintoista sanottavaa ja hypoteesini on usein oikeassa. Jos kuvittelisin kaikkien olevan hirmu tylsiä tyyppejä, näkisin heistä vain sen puolen.  Heräsikö ajatuksia? Kuvista kiitos Ellalle! I believe that when we tell ourselves that ”I don’t have any friends”, we only strenghten that idea in our head. We create the life we live in, with our thoughts. Therefore we can also decide, what kind of life we want to have. If we are constantly telling ourself a sad story about our lives, the reality will also be pretty sad. First you have to change your thoughts and the rest will follow.  When you stop telling yourself that you don’t have friends or you don’t have this and that, and focus on the things you do have, that’s when the magic happens and you’ll get everyhting you want. This works with other things in life too. Stop concentrating on the void, and focus on being grateful for the things you do have. Have a great day everyone!