Pisamia, haita ja haikara

Hiukset alkaa olla auringon vaalentamat ja suolavedestä pöyhkeät, iho hyvin päivettynyt ja kasvot täynnä pisamia. Jos aina näyttäisi tältä ilman meikkiä ja hiustenhoitotuotteita, säästäisi melkoisen summan rahaa kosmetiikassa. Turkoosin meriveden ihmettely on jatkunut, eikä näkyyn taida tottua koskaan. 

Olemme joka ilta istuskelleet terassilla ja katselleet suuria kaloja ja haita, joita vieressä parveilee. Jostain syystä olin ajatellut, että hait tulevat vain pimeällä siihen. Eilen kuitenkin bongasimme samasta paikasta sellaisen meidän kokoisen hain keskellä päivää. Sen jälkeen allekirjoittanutta on vähän jännittänyt mennä uimaan (kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy), vaikkei ne kuulemma ihmiselle mitään teekään. Käytin kuitenkin varmuuden vuoksi illalla tovin googletellen eri hailajeja ja niiden syömistottumuksia. 

Parasta on tiirailla kaloja ja haita turvalliselta etäisyydeltä laiturilta tai terassilta. Rannalla elelee myös haikara(?) jonka olen nimennyt Sepoksi. Se odottelee aina rantaviivan tuntumassa, että joku iso kala ajaa pikkukalaparven paniikkiin, jolloin ne hyppivät suoraan Sepon suuhun. Pieniä kaloja on myös jotenkin todella meditatiivista seurata. Ne liikkuvat todella lähellä toisiaan ja tekevät mitä hienompia muodostelmia. Luonto osaa kyllä olla niin hieno välillä. 

Pictures: Marianna Mäkelä & Sara Vanninen