Vääriä tapoja

Olimme yhtenä päivänä tekemässä tyttöporukalla ruokaa, kun ystäväni kaatoi kylmän pastaveden pois kattilasta, valutti hanasta tulikuumaa vettä tilalle ja totesi että kiehuu muuten nopeammin näin. Meistä kolme muuta pöyristyimme ja totesimme, että eihän kuumaa vettä saa otttaa kraanasta koska se on täynnä bakteereja. ”Mutta siinähän se vesi keittyy ja bakteerit kuolee” totesi ystävämme. Ihan totta, mietin. En löytänytkään enää yhtään järkevää argumenttia siihen, miksi kuumaa vettä ei saisi ottaa keitinveteen. Se nyt vain sattui olemaan asia, jota en ollut koskaan tehnyt. 

Meillä on oikeastaan paljon tällaisia asioita, joita meille on opetettu esimerkiksi lapsena, eikä niitä ole tullut kyseenalaistettua myöhemmin elämässä. Järkytyn joka kerta, jos joku esimerkiksi heittää vessanpönttöön pumpulituppoja tai vanulappuja. Eikä pelko pöntön tukkeutumisesta ihan rehellisesti sanottuna ole omani, vaan olen perinyt tämän asenteen. Käyn silti joka kerta heittämässä ne roskiin, ihan vain varmuuden vuoksi. 

Joskus tällaiset harhaluulot ovat perheensisäisiä, mutta joskus ne jaetaan kokonaisen kansakunnan kesken. Kuulin esimerkiksi, että Saksassa kerran valmistettua ruokaa ei laiteta jääkaappiin vaan se jätetään vain pöydälle kattilassa ja seuraavana päivänä lämmitetään uudelleen. En meinannut uskoa tätä. Eikö ruoka pilaannu? Ilmeisesti ei, jos kerran kaikki saksalaiset ovat kautta aikojen näin toimineet. 

Kuulin myös, että Italiassa jäljelle jäänyt pitsa laitetaan puolestaan kylmään uuniin. Sielläkään sitä ei laiteta kylmään. 

Tuleeko teille mieleen jotain asioita, joita muissa kulttuureissa tehdään täysin eri tavalla? Tai oletteko huomanneet toteuttavanne jotain ihan järjetöntä asiaa vielä aikuisenakin kertaakaan kyseenalaistamatta sen tarpeellisuutta?

Pictures: Marianna Mäkelä, Sara Vanninen & me