Mental Health Monday: Tarina kolmen vuoden päästä
Noin 15 vuoden ajan minulla on ollut tapana ennustaa tulevaa päiväkirjassani. Vakaammissa hetkissä olen sijoittanut ennustukseni viiden vuoden päähän, ja tuulisempien vaiheiden ollessa käsillä on riittänyt kolmen vuoden väli. Usein ennustukset ovat olleet hyvinkin realistisia. Olen lukenut niitä jälkikäteen, ja monissa tapauksissa elämä on jopa yllättänyt positiivisesti. Olen ollut paremmassa tilanteessa kuin olin osannut edes vuosia aiemmin kuvitella.
Mietinkin, miksei näihin ennustuksiin voisi liittää niitä hurjimpia unelmia. Olen täällä monesti tuskaillut sen kanssa, ettei oikein tiedä mitä haluaa ja mihin aikansa panostaisi. Kun ottaa kynän käteen ja maalailee sellaisen tulevaisuuden, missä kaikki hurjimmatkin unelmat ovat totta, tulee samalla tutkailtua omaa arvomaailmaa. Mitkä ovat ne asiat, mitä eniten haluaa? Usein nämä tietysti heijastelevat käsillä olevaa hetkeä. Jos ihmissuhteet voivat hyvin, voi haaveet olla lujasti uraan sidottuja tai päin vastoin.
Tässä tulee myös mietittyä, onko oikeastaan edes niin paljon asioita, jotka sulkevat toisensa pois? Monet asiat yhdistyvät toisiinsa tavalla, jota emme pysty etukäteen näkemään. Epärealistisimmatkin unelmat saattavat toteutua, kun ne vain selvittää itselleen, kirjaa ylös ja jättää alitajuntaan muhimaan. Näihin unelmiin on hauska palata jälkikäteen, ja katsella mitkä on toteutuneet ja miksi joku on ehkä jäänyt toteutumatta? Usein ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole realisoituneet, johtuu siitä että ne eivät tunnu enää relevanteilta tai tavoittelemisen arvoiselta. Ehkä joku vielä parempi unelma on korvannut ne, tai oma ajattelutapa on muuttunut niin paljon, ettei niitä enää kaipaa elämäänsä.
Jos tuntuu vaikealta kuvitella omaa elämää kolmen vuoden päähän, voi kehitellä erilaisia skenaarioita siitä, millaista arki olisi ja tutkailla omia fiiliksiä. Millaisia tunteita kukin tarina itsessä herättää? Ahdistaako jokin asia ja saako toisaalta joku skenaario erityisen paljon sydämen tykyttelemään? Onko unelmien elämä sijoittunut omakotitaloon, rauhalliseen perhearkeen, hyvään työuraan ja rakastavaan puolisoon? Vai onko haaveissa kenties unelmien työpaikka ulkomailta, hulppea kattohuoneisto ja kasa sydänystäviä? Tai ehkä haaveilet yksin maailman ympäri kiertämisestä, muiden auttamisesta ja merkityksellisyyden tunteen löytämisestä?
Ajatusleikki on sinänsä hauska, ettei kamalasti rajoitteita ole. Ei tarvitse tietää reittiä perille, kunhan tietää millaiselta päämäärä näyttää. Yleensä keksimme itse rajoitteet omassa päässä, ja päädymme unelmoimaan sellaisista melko helposti saavutettavista maaleista, ikään kuin ”varmuuden vuoksi”. Ehkä suojelemme itseämme pettymykseltä, mutta toisaalta se voi johtaa myös oman potentiaalin hukkaamiseen.
Pictures: Tomi Taskula