Mental Health Monday: Epäonnistumisesta yli
Sain toiveen kirjoittaa epäonnistumisista ja siitä, miten niistä pääsee yli. Ihmisissä tuntuu olevan paljon eroja tämän suhteen. Siinä missä jotkut pääsevät fiiliksestä ohi hetkessä, toiset se saattaa lamaannuttaa täysin. Uskon, että yleinen ilmapiiri epäonnistumisiin suhtautumisesta on muuttunut lähivuosien aikana. Varsinkin liikemaailmassa on opittu, että usein epäonnistumiset kertovat ainakin jotain hyödyllistä tietoa, tai parhaimmassa tapauksessa synnyttävät jotain uutta ja merkityksellistä.
Muistan, kuinka vielä opiskellessani tuskailin usein ompelutehtävien kanssa. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun ompelin jonkun väärin kun en ollut tajunnut katsoa onko joku palanen oikein päin. Silloin opettaja sanoi aina minun ratkoessani ompeletta, että tämä oli pelkästään hyvä asia. Jos olisin saanut sen ”vanhingossa oikein” en olisi oppinut, että siinä on mahdollisuus mennä vikaan. Ja nyt en ainakaan ikinä unohda tätä työvaihetta.
Koska tunne on kuitenkin ikävä, helpotan sitä itse seuraavin keinoin.
1. Kerron epäonnistumisesta jollekin. Vaikka kyseessä olisi kuinka ikävä asia, mieli yleensä keventyy kun sen saa purettua jollekin. Yleensä toiselta saa vertaistukea ja tajuaa, ettei ole ainut mokailija.
2. Nauran itselleni. Mitä hölmömmässä kohdassa tulee mokattua, sitä tärkeämpää on osata suhtautua asiaan huumorilla.
3. Myönnän epäonnistumisen ja pyrin olemaan etsimättä syitä ulkopuolelta. Tulee liian helposti alettua selittelemään tapahtumia, jonka takia asia saattaa jäädä painamaan mieltä. Kun asian myöntää, on siitä helpompi päästää myös irti.
4. Mietin miten voin oppia tästä? Opettiko epäonnistuminen jotain oleellista tekemästäni asiasta vai oliko kyseessä vain huolimattomuusvirhe? Mitä voisin tehdä seuraavalla kerralla toisin?
5. Pidän mielessä, että vaikka häpeän epäonnistumistani ja jotain tapahtunutta, ei minun tarvitse hävetä itseäni. Ne on kaksi erillistä asiaa, jotka täytyy osata pitää myös ominaan.
6. Muistutan itseäni siitä, että kaikki tekevät virheitä. Vaikka välillä tekee mieli soimata itseään ja vaipua sellaiseen itsesäälin tilaan, missä tuntuu ettei kukaan muu mokaile samalla tavalla, kannattaa pitää mielessä ettei tämä pidä paikkaansa.
7. Luon B-suunnitelman. Jos epäonnistuminen tapahtuu, ei se välttämättä tarkoita että tavoitteeseen on mahdoton päästä. Täytyy vain keksiä varasuunnitelma ja yrittää uudestaan. Sen sijaan, että miettisi mitä teki väärin ja miten tilanne olisi pitänyt hoitaa alunperin, mietin tulevaisuutta ja keskityn siihen miten tilanteen voi vielä mahdollisesti korjata.
8. Muistutan itseäni siitä, että epäonnistumiset kertovat siitä, että olen ainakin yrittänyt. On suht helppoa lipua läpi elämän ottamatta riskejä ja pelaamalla varman päälle. Silloin voi säästyä häpeän tunteelta joka tulee epäonistumisesta, mutta harvoin tulee saatua myöskään kovin suurta aikaan.
9. Jos ikävästä tunteesta ei tunnu näidenkään jälkeen pääsemään eroon, suhteutan virheeni vielä pahempiin virheisiin. Yleensä siinä vaiheessa, kun tajuaa kuinka harvaan ihmiseen epäonnistuminen vaikuttaa ja skaalaa tapahtuman oikeasti pahoihin asioihin, tajuaa ettei olekaan mitään hätää.
Pictures: Sara Vanninen