Kuin viimeistä kesäpäivää

 

Viime kesänä erehdyin kuvittelemaan, että se kesä on vielä tulossa. Panttasin kaikkia kesätekemisiäni ja odottelin säitä. Vielä elokuussa mietin, että kyllä se kesä vielä tulee. Pakkohan se on, eikö? Joskus marraskuun lähentyessä nielin tappioni ja katkerana totesin ettei se kesä koskaan sitten tullut. Oli jotenkin huijattu olo. Epäreilu. 

Nyt kun hellekeleistä on saatu nauttia jo usemman päivän putkeen, olen pyrkinyt nauttimaan niistä niin paljon kuin on vain mahdollista. Parasta näissä päivissä on se, että ei ole edes niin väliä mitä tekee, kunhan tekee. Hyvällä ilmalla kaikki tekeminen on hauskempaa.

Olemme syöneet ulkona, käyneet lintsillä,tehneet päiväreissun mökille uimaan ja saunomaan, olemme keskeyttäneet työpäivän katsoaksemme Suomen lätkäpelin terassilla, olemme perustaneet mölkkyjengin ja pelanneet ensimmäisen turnauksen, olen kantanut koneen aina heti aamusta ulos vanhan päiväpeiton kanssa ja tehnyt jättikokoisen leirin (ulkotoimiston) lähipuistoon, olen syönyt ulkona aina kuin mahdollista ja pyöräillyt joka paikkaan. 

Eniten olen fiiliksissä siitä, että täällä Kalliossa on yllättävän paljon kivoja puistoja tällaiseen päivähengailuun. Tälläkin hetkellä makoilen Pengerpuistossa ja isäni fillaroi juuri paikalle. Käymme hakemassa kohta noutosalaatit ja pidän lounastauon! Täydellistä! Nauttikaa aurinkoisista säistä kuten se jokin mainos kehoittaa – kuin viimeisestä kesäpäivästä. 

Pictures: Johanna Piispa