Ihmeelliset ihmismielet
Minulta jää joskus pieniä yksityiskohtia huomaamatta. Tai jos totta puhutaan niin vähän isompiakin juttuja. Kuten esimerkiksi tuo tonttulakki(!) tässä Chicago Bearsin paidassa. Näin sen valehtelematta ensimmäistä kertaa kun otin nämä kuvat koneelle. Ostin paidan Nycin kirppikseltä kesäkuussa ja olen käyttänyt sitä todella monta kertaa. Edes siinä vaiheessa, kun leikkasin kollarin lyhyeksi, ei lakki ole osunut silmiini. Nyt kun näen sen ensimmäistä kertaa, en enää voi olla näkemättä sitä. Käykö teille koskaan näin?
Ihmismielet toimivat niin erilailla, että jonkun mielestä on varmasti ihan käsittämätöntä etten ole nähnyt tuota tonttulakkia. Aloin pohtia tätä vielä enemmän kun puhuimme siitä, miten ihmiset lukevat kirjoja. Eräs ystäväni sanoi lukevansa ääneen mielessään. Itse en missään nimessä lue ääneen, vaan vilkaisen vain jokaista sanaa juuri sen verran että ehdin hahmottaa mitä siinä lukee. Vertasin sitä ajatteluun, joka on paljon nopeampitahtista kuin puhe. Hän totesi että ajattelee myös sanoilla. Kun yritin selittää omaa ajattelua, oli se melkein mahdotonta. Mutta ei se ainakaan sanoja pidä sisällään.
Poikkeuksena tietysti ne hetket, kun esimerkiksi kirjoitan tai yritän muotoilla valmiiksi jotain ajatusta puhuttuun muotoon jotain toista ihmistä varten. Ajatteluni on todella suurpiirteistä ja nopeatehtista, aivan kuten esimerkiksi lukemisenikin. Todella usein käy myös niin, että kävelemme porukalla jossain ja kaikki kysyvät jossain vaiheessa ”huomasitteko tuon?” ja olen usein ainoa jolta jokin asia on jäänyt bongaamatta.
Olen muutenkin hyvin suurpiirteinen ja nopea melkein kaikessa mitä teen. Mietin, johtuuko nämä luonteenpiirteeni siitä että ajatteluni on tuollaista vai onko ajatteluni tuollaista koska minä olen sellainen luonteeltani?
Olisi mielenkiintoinen kuulla, miten te ajattelette? Ovatko ne kuvia, käsitteitä, sanoja, ääniä vai jotain ihan muuta?
Sneakers- Adidas, Pants – Samsøe samsøe(old), College – Flea market, Shades – Asenne, Hat – Zara (old)
Pictures: Sara Vanninen