33 kysymystä ja vastausta

DSC_1900 copy.jpg

Tänään piti tulla Mental Health Monday, mutta koska sain eilen unta vasta joskus kello neljän jälkeen, tuntuu ettei päässä pyöri mitään järkevää. Bongasin Jenniltä tällaisen kyselyn, ja luin mielenkiintoisena vastauksia. Ajattelin nyt röyhkeästi varastaa tämän idean myös tänne oman blogin puolelle ja siirtää pohtivammat jutut suosiolla myöhemmäksi.

Avioliittoja: 0. Ellei mukaan lueta tarhaikäisenä solmimaani liittoa naapurin Artsin kanssa. Jossain vaiheessa oli aika, kun avioliitto tuntui tärkeältä. Nyt se tuntuu lähinnä sellaiselta ”järkevältä ratkaisulta”. Veikkaan, että jos menemme joskus naimisiin, häistämme ei ainakaan tule mitenkään perinteiset. 

Kihloissa: 0 tähänkin. 

Lapsia: 0 lasta. 

Lemmikkejä tällä hetkellä: Aika tyhjältä alkaa näyttää tilasto, mutta 0 tähänkin. Haaveissa tosin on koira jonain päivänä. Siihen asti toimin ilomielin ystävien koirahotellina heidän ollessaan muualla. Meillä oli Belgian paimenkoira kun olin lapsi, joten koiran kanssa touhuaminen tuli tutuksi jo pienenä.

Leikkauksia: 1. Ehkä joskus 6-vuotiaana minulta leikattiin kita- ja nielurisat samalla kertaa ja onnekseni se on jäänyt ainoaksi leikkauksekseni. 

Tatuointeja: 5. 

Lävistyksiä: 4. 

Muuttoja: 13. Huh, onpahan aikamoinen määrä.  Asuin 11-vuotiaaksi samassa talossa, mutta vanhempien eron jälkeen olikin pientä muuttohässäkkää. Ja onhan tässä aikuisiälläkin tullut muutettua aika useasti. 

Ampunut aseella: En, ellei lasersota tai värikuula-asetta lasketa :D

Ottanut lopputilin: Olen kyllä ottanut muutamastakin paikasta. Töitä olen tehnyt 15-vuotiaasta asti enemmän tai vähemmän ja aina välillä ihan luonnollisestikin on alkanut kaipaamaan uusia haasteita. 

Ollut saaressa: Tämä tuntuu jotenkin hassulta kysymykseltä, mutta eipä kai se välttämättä ole niin itsestäänselvää että kaikki ovat olleet saaressa. Helsinkiläisenä tuntuu sekin hassulta että on paljon ihmisiä, jotka eivät ole nähneet merta. Niin sitä vain alkaa pitää niitä omia normaaleja juttuja normina. Mutta jaarittelut sikseen, olen ollut saaressa lukemattomia kertoja. 

Autosi: En ole koskaan omistanut autoa, enkä välttämättä tule koskaan omistamaankaan. Ajokortti minulta kyllä löytyy, mutta en ole kokenut tarvitsevani autoa mihinkään. Mikäli joskus sitä johonkin tarvitsen, voin sellaisen vuokrata. En usko, että tulen koskaan muuttamaan niin kauas keskustasta, ettei julkisella liikenteellä pääse paikasta toiseen. Toisaalta, never say never!

Ollut lentokoneessa: Kyllä. 

Onko joku itkenyt vuoksesi: On.

Ollut rakastunut: Olen.

Ollut ambulanssissa: En. 

Surffannut: Kyllä. 

Ollut risteilyllä: Kyllä. Joskus yläasteikäisenä parhaan ystäväni mummo vei meitä aina Ruotsin risteilylle, ja ne reissut oli ihan parhaita. Muistan kuinka säästin aina niitä pahvisia lippusia, oliko ne sitten hyttiavaimia vai jotain boarding kortteja, ja liimailin päiväkirjaan. Ruotsissa kaikki oli aina niin tyylikkäitä, että tuijoteltiin haltioituneina kaikkien asuja. Aikana ennen blogeja nämä reissut olivat ainoa kurkistus ruotsalaiseen katumuotiin.

Ajanut moottoripyörällä: En, ja parista erittäin huonosti menneestä skootterikokeilusta päätellen ehkä parempi niin. En ole tosin ollut edes moottoripyörän kyydissä, vaikka vähän kyllä ajatus kiehtoisi.

Ratsastanut hevosella: Pienenä kyllä. Äitini ja siskoni ratsastivat ja äidilläni on nykyään oma hevonen. Asuimme ihan hevostallin lähellä ja haaveilin että voisin myös aloittaa jonain päivänä ratsastustunnit. Minulla oli työpöydälläni säästölipas, johon keräsin rahaa ensimmäistä ratsastustuntia varten ja potin keräämiseen tuntui menevän ikuisuus. Kuitenkin jonain päivänä lapsena kävelin talleille ja annoin hevosen nuolla naamaani vaikka kuinka kauan. Naamani turposi varmaan tuplat normaalikoostaan ja silloin opin olevani erittäin allerginen hevosille. 

Lähes kuollut: En onnekseni. Vaikka kerran minua on osoitettu aseella, enkä tiedä kuinka lähellä hengenlähtö olisi ollut. Tästä on aikaa jo varmaan 15 vuotta, kun olimme jossain kotibileissä itä-Helsingissä. Rappukäytävässä oli joku sekavasti käyttäytyvä laitapuolenkulkija joka heilui aseen kanssa ja uhkaili ampuvansa meidän lähtiessä juhlista kotiin. Pääsimme onneksemme juoksemaan karkuun ja ulkona soitimme poliisit. 

Ollut sairaalassa: Olen ollut. Viimeksi itse yötä sairaalassa muutamia vuosia sitten Bangkokissa kun jouduimme poikaystäväni kanssa kummatkin letkuihin ja parin päivän vuodelepoon vakavan vatsapöpön takia. Se sairaala oli muuten niin hieno, että harvoin olen ollut yhtä hienoissa hotelleissakaan. Täytyy olla kiitollinen siitä, että oli matkavakuutus kunnossa, sillä yksi yö tässä sairaalassa olisi maksanut 2000 euroa. 

Suosikkihedelmä: Se olisi ehdottomasti kiivi, mutta koska olen allerginen sille ja melkein kaikille muillekin hedelmille, vastaan mango. Sitä harvoin saa Suomessa kovin mehukkaana, mutta ulkomailla ollessani voisin elää sillä!

Aamu vai ilta: Ilta ehdottomasti! Jos aamukahvia ei lasketa, kaikki kivat asiat tapahtuvat iltaisin. 

Lempiväri: Hmmm, tämä on ollut mielestäni aina todella vaikea kysymys enkä taida osata nytkään siihen vastata. 

Viimeisin puhelu: Poikaystävän äidiltä.

Viimeisin viesti: Poikaystävältä. 

Nähnyt jonkun kuolevan: Valitettavasti kyllä. Muutama vuosi sitten olimme istumassa aurajoen varrella kun humalainen miesporukka istui edessämme. Jotenkin minulla oli kamalan huono intuitio tästä porukasta, mutta kuten usein teemme, hiljensin järjellä tuon intuition. Jossain vaiheessa eräs porukan jäsenistä tippui aurajokeen ja toinen heistä hyppäsi perään. Pelastajat pääsivät todella nopeasti paikalle, mutta silloin oli valitettavasti jo liian myöhäistä. Tuo jäi kyllä varjostamaan mieltä todella pitkäksi aikaa. 

Kahvi vai tee: Kahvi! Vaikka olenkin todella herkkä kofeiinille, enkä voi juoda kahvia minuuttiakaan yli kaksi. Tälle usein naureskellaan, mutta auta armias jos satun joskus venyttämään tätä sääntöäni ja juomaan iltapäivätsuffen vaikka puoli kolme, niin takuulla makaan vielä viiden aikaan hereillä sängyssäni. 

Paras piirakka: Fetapinaattipiirakka, ihan parasta ja superhelppo valmistaa. Pitääkin taas tehdä pian!

Kissa vai koira: Kellekään tuskin tulee yllätyksenä että koira. En ole oikeastaan koskaan pitänyt kamalasti kissoista, enkä osaa olla niiden seurassa. Ehkä ne myös tajuavat tämän ja kiertävät minut aina melko kaukaa. Minulla on myös melko paha kissa-allergia, joka ei ainakaan lisää kiintymystäni heitä kohtaan. Ja no, koirat nyt vaan on parasta maailmassa.

Paras vuodenaika: Periaatteessa kesä, mutta nautin kyllä hurjan paljon siitä että meillä on 4 vuodenaikaa. Varsinkin tänä kesänä kun kerrankin oli ihan kunnon kesä, alkoi tulla jo hiukan odottavainen olo syksyä kohtaan. 

Pictures: Sara Vanninen

suhteet oma-elama hopsoa
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.