Viikon kuulumiset
Tänä vuonna marraskuu tuntui todella pitkältä ja masentavalta. Nyt on sellainen olo, kuin olisin ihan eri ihminen, kun ollaan päästy joulukuun puolelle. En ole koskaan ollut varsinaisesti mikään joulufiilistelijä, mutta kyllähän ne pyhät tuo jotain piristystä tähän pimeyden keskelle. Joulukuussa on myös syntymäpäiväni, joten varmaankin joku sellainen lapsuudesta jäänyt innokkuus niiden osalta tuo iloa tähän kuuhun.
Rakastan myös sitä, kuinka joululomalla kaikki muualle muuttaneet ystävät palaavat hetkeksi tänne. Erityisenä ilon aiheena nyt on Nycissä asunut ystäväpariskunta joka muutti takaisin Suomeen, lyhyen ratikkamatkan päähän. Joten tällä hetkellä tuntuu että olen saanut sellaisen tietynlaisen elämänilon takaisin, vaikka väsymys on edelleen kova, varsinkin aamuisin. Miten muut kaamoksesta kärsijät? Alkaako helpottaa?
Otsatukka on kyllästyttänyt tällä viikolla, joten olen vedellyt tällaisella nutturakampauksella ja suihkinut lakkaa varmaankin koko vuoden edestä. Yhdistän tällaisen korkean nutturan jotenkin niin vahvasti balettivuosiini, että olen tuntenut itseni pari päivää ihan pikkutytöksi. Oli pakko yhdistää kampaukseen korot ja vähän ”aikuisempi” asu.
Olin vähän haaveillut joulukuusesta, mutta taitaa jäädä ensi vuoteen sen hankinta. Sen sijaan joulutunnelmaan on virittäydytty täällä tekemällä pipareita, juomalla glögiä, viettämällä illat pyjama päällä, rakentamalla maja olkkariin ja katsomalla Officea alusta uudelleen HBO:lta. Ihanan rentoa akkujen latailua.
Kerroin aiemmin kerääväni 200 euroa syntymäpäivävarainkeruutapahtumassa Facebookissa Joulupadalle, ja lämmittää niin paljon sydäntä että potti on melkein täynnä. Joka kerta kun joku on lahjoittanut, sydämessä läikähtää. Eilen olimme Espritin tapahtumassa, jossa paketoimme lahjoja vähävaraisille nuorille ja siitä tuli todella hyvä mieli. Tätä joulumieli on parhaimmillaan.
Olemme toimiston tyttöjen kanssa nyt pari vuotta paketoineet hurjan määrän lahjoja Joulupuu-keräykseen. Nyt on vielä pari päivää aikaa tehdä se ja viedä valmiit paketit Forumiin. Korttiin voi kirjoittaa meneekö lahja tytölle vai pojalle, jonkun ikähaitarin ja vähän vihiä siitä mitä paketti sisältää. Sillä tavalla se löytää oikean saajan.
Meillä on ollut perheen kesken jo monta vuotta ollut tapana olla ostamatta lahjoja muille kuin lapsille. Mielestäni tämä on ollut hyvä ratkaisu. Toinen hyvä tapa on antaa aineeton lahja. Planin kautta voi ostaa esimerkiksi koulutuksen 40 eurolla, tai 10 eurolla satukirjoja pakolaisleirille. Myös Woltin kautta voi auttaa tänäkin vuonna ja lahjoittaa ruoka-apuun vähävaraisille perheille.
Näin unta viime yönä sellaisesta bisnesideasta, joka koski hyväntekeväisyyttä. Siinä ideana oli juuri se, kuinka helpottaa lahjoittamista. Moni varmasti haluaisi antaa enemmän, mutta sitä ei yksinkertaisesti tule tehtyä. Sen takia tarvitaan esimerkiksi nenäpäivää ja elämä lapselle-konsertteja, jotka saavat tarttumaan toimeen. Itselläni on samanlainen olo aina jouluisin.
Neule ja housut – H&M, Kengät – Nelly.com (vanhat), Takki – Monki (vanha), korvakorut -Sofia Ruutu x Gauhar (*saatu PR-lahjana)
Kuvat: Sara Vanninen