Mental Health Monday: 30 before 30 ja pohdintaa ikäkriisistä

Täytän huomenna 30-vuotta ja jollain tapaa se tuntuu isommalta askeleelta kuin muut syntymäpäivät. 30 tuntuu olevan sellainen maaginen ikä, johon on usein luotu erilaisia odotuksia ja tavotteita. Lukioikäisenä kolmekymppiset tuntuivat keski-ikäisiltä, nyt nuorukaisilta. Olen yllättynyt siitä, kuinka lapseksi sitä itsensä edelleen tuntee ja olen miettinyt, kokeekohan sitä koskaan olevansa täysin aikuinen? 

Yritin etsiä tähän postaukseen sopivaa kuvitusta, ja päädyin näihin kahteen synttärikuvaan. Vasemmassa olen täyttämässä 20 (tuntuu hurjalta, että tästä tosiaan on jo 10 vuotta!), ja oikeassa 22. Ensimmäisiä juhlin Miamissa, jonne olin lähtenyt narikkaduunissa kerran tapaamani tytön ja toisen jota en ollut koskaan tavannut kanssa. Toisia puolestaan juhlistin ihkaensimmäisessä omistusasunnossani, jossa kuvamateriaalin perusteella on syöty paljon muffinsseja, valmiskakkua ja rieskaa kertakäyttölautasilta ja juotu mustikkashotteja, FANCY 😀 Muistan että tarjoilut ajoivat minut silloin miltei vararikkoon, vaikka mitään sen hienompaa ole näköjään ollut tarjoilla. 

 

Etsin netistä näitä 30 asiaa, joita tehdä ennen kuin täyttää 30 ja päätin huvikseni listata kuinka monta juttua on vielä jäljellä.

1. Käy maassa, jonka kieltä et osaa.

Kyllä. Pyrin silti aina opettelemaan reissun aikana jotain fraaseja paikallisella kielellä. 

2. Tapaile jotain, joka ei ole ”tyyppiäsi”. 

Kyllä. En oikeastaan tiedä onko minulla edes oikeastaan tiettyä ”tyyppiä”. Mutta ainakin kun katsoo edellisiä treffikumppaneita, ei heissä juurikaan yhteistä ole.

3. Aloita eläkesäästäminen. 

Ei. Ja tämä onkin ollut varmasti 4 vuotta jo TO DO-listalla ja mielessä suurinpiirtein joka ikinen päivä. En ymmärrä miten se voi olla niin hankalaa aloittaa. 

4. Ota riski hyppäämällä laskuvarjohyppy, benji-hyppy tai uimalla haiden kanssa. 

Ei. Kaikkiin näihin olisi ollut tilaisuus, benji-hyppyyn itseasiassa useammankin kerran, mutta sen verran nössö olen etten ole mitään näistä tehnyt. Enkä oikeastaan ole kokenut jääväni mistään paitsi. En usko että tulen tekemään mitään näistä tulevaisuudessakaan :D

5. Aloita sjoittaminen. 

Tavallaan. Olen ostanut asunnon, joten vaikka se suurelta osin onkin vielä pankin omistuksessa, on se silti sijoittamista. Viime vuosina olen lukenut niin paljon sijoittamisesta, korkoa korolle ilmiöstä, osakkeista ja etf:stä, että tuntuu pahalta etten sitä ole vielä aloittanut. Jospa nyt vielä ennen tiistaita avaisin arvo-osuustilin!

6. Muodosta poliittinen kantasi. 

Tavallaan. Vaikka uskon näidenkin mielipiteiden muovautuvan varmasti koko elämän. 

7. Lopeta kaunan pitäminen. 

Kyllä. En normaalisti ole lainkaan pitkävihainen, mutta silti jotkut hölmöt asiat ovat jääneet vaivaamaan vuosiksi. Viime vuosina olen vasta tajunnut, kuinka hölmöä on pitää kiinni jostain ikuisuuksia sitten tapahtuneista asioista. Siinä tekee harmia vain itselleen!

8. Aloita jonkun kerääminen, olematta kuitenkaan hamstraaja. 

Ei. En ole koskaan ollut keräilijä, enkä aio sellaiseksi tullakaan. Tavallaan keräilen kirjoja, mutta niistäkin suurimmasta osasta voisin luopua ja antaa eteenpäin muille luettaviksi. Ehkä ainoa, mitä ”keräilen” on valokuvia. Ne ovat myös sellainen asia, mitä en voisi koskaan heittää pois. 

9. Tee roadtrip kotimaassasi. 

Kyllä. Ja näitä haluan ehdottomasti tehdä lisää jatkossa. Tämä kuulostaa varmaan tosi juntilta, mutta haaveilen sellaisesta asuntovaunu-retkestä. 

10. Maksa luottokorttivelkasi pois. 

Kyllä. Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut luottokorttivelkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Näin joskus teininä sellaisen laskukaavan siitä, kuinka paljon luottokortin todellinen korko on ja järkytyin siitä niin syvästi että maksan koko summan aina heti pois mikäli olen joutunut luottokorttia käyttämään (esimerkiksi lentoa varatessa). 

11. Käy livekeikalla kuuntelemassa lempimusiikkiasi. 

Kyllä. Tämä on yksi niistä asioista, mitä viimeisen 10 vuoden aikana on tullut tehtyä todella ahkerasti ja hyvä niin! En keksi paljoa parempaa tapaa kuluttaa rahaa kuin tällaiset elämykset.

12. Aseta vuosittainen lukutavoite. 

Kyllä. Ja aina olen siinä epäonnistunut. Ehkä tämä on se vuosi?! :D 

13. Pääse yli pelostasi. 

Kyllä. Sain hoidettua todella pahan korkeanpaikankammoni NLP:n avulla ja monia muita pelkojakin kohti olen uskaltautunut menemään. 

14. Hanki tatuointi. 

Kyllä. 

15. Liity johonkin kerhoon (kuten vaikka kirjakerhoon).

Kyllä. Kirjakerhossa olen ollut, ja olen vähän suunnitellut josko sellaisen perustaisi uudelleen. Myös maalauskerho ja viinikerho kiinnostelee. 

16. Osta itsellesi jotain kallista. 

Kyllä. Tai no, tämä taitaa olla suhteellista. Se mikä jollekin on kallista, on jollekin halpaa. Mutta olen ostanut kalliita asioita esimerkiksi asuntoa sisustaessamme. 

17. Ole ensimmäinen, joka pyytää anteeksi. 

Kyllä. Tässä on edelleen harjoittelemista. Silloin kun tiedän tehneeni väärin, pyydän nopeasti anteeksi. Kuitenkin sellaisissa tilanteissa jossa riidassa on kaksi kantaa joissa kummatkin kokevat olevansa oikeassa, olen huono taipumaan. Pyrin muistamaan fraasin ”ennemmin onnellinen kuin oikeassa”. 

18. Juokse marathon. 

Ei. Eikä oikeastaan houkuttele lainkaan. En ole pitkän matkan juoksija, joten en ole koskaan haaveillut edes puolikkaasta. Minulle 10km olisi varmasti tarpeeksi haastetta. 

19. Anna itsellesi anteeksi virheesi. 

Kyllä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä armollisemmaksi sisäinen puhe muuttuu, ainakin omalla kohdallani. Tämä kulkee käsi kädessä myös sen kanssa, että on muille armollisempi ja antaa heidän inhimilliset virheet helposti anteeksi.

20. Opettele laittamaan ruokaa. 

Kyllä. Tai tästäkin voi olla montaa mieltä. Mutta kyllä silti sanoisin osaavani laittaa ruokaa. Silti 6-vuotiaat Junior Master Chef kilpailijat tekevät sen huomattavasti taidokkaammin.

21. Syö ravintolassa jotain todella kallista ruokaa. 

Kyllä. Tämä on yksi asia, johon laitan mielelläni rahaa. Syön mielummin kerran 150 euroa maksavan täydellisen illallisen ravintolassa, kuin kymmenen 15 euron keskinkertaista annosta. Pihistelen arkiruokien hinnassa, jotta välillä voi herkutella kunnolla. 

22. ”Pay it forward” eli jaa hyvää eteenpäin. 

Kyllä. Matkustellessa on tajunnut varsin hyvin oman yltäkylläisyyden ja etuoikeutetun asemansa. Jakamisesta tulee myös järkyttävän hyvä mieli.

23. Matkusta yksin. 

Kyllä. Olen vain yhdellä reissulla ollut täysin yksin, jos työreissuja ei lasketa. Se oli kuitenkin ihana kokemus. Olen aina viihtynyt yksin ja yksinreissaamisessa on paljon hyviä puolia. 

24. Käy naku-uinnilla.

Kyllä. Olen varmaan pahin yöuinteihin houkuttelija. Muistan viime kesän helteiden aikaan kun yöt oli niin kuumia, että kävelimme poikaystäväni kanssa tuohon Leblonin rantaan ja pulahdimme keskellä yötä mereen (tosin uimapuvut päällä). Oli ihan pimeää ja meri oli super lämmintä. 

25. Käy telttailemassa. 

Kyllä. Tosin viime kerrasta on ihan liian kauan aikaa. Viime kesän bucket listilla oli telttaretki, mutta se jäi kuitenkin tekemättä. Toivottavasti ensi kesänä tämä korjaantuu. 

26. Tee sukupuusi. 

Ei. Mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän tämä on alkanut kiinnostaa!

27. Käy katsomassa Broadway-näytelmä. 

Kyllä. Kahdessa Broadway näytelmässä tuli käytyä Nycissä ollessamme. Vielä haluaisin nähdä book of mormonsin, jota emme silloin päässeet katsomaan sillä paikat oli koko 3 kk loppuunmyytyjä.

28. Työskentele palveluammatissa. 

Kyllä. Tämän kohdan kanssa olen samaa mieltä. Vuosien kokemus palveluammateissa on opettanut todella paljon ja osaan arvostaa hyvää asiakaspalvelua tänä päivänä hurjan paljon. 

29. Löydä mentori. 

Ei. Vaikka epävirallisia mentoreita tietysti ympäriltä löytyy valtavasti.

30. Opettele meditoimaan. 

Kyllä. Vaikka en kyllä vieläkään voi sanoa, että se onnistuisi, varsinkaan ilmaan minkäänlaista ohjausta. Joudun vähintään itse puhumaan mielessäni kokoajan itselleni sellaista tietynlaista mantraa. Onneksi nykyään on kaiken maailman sovellukset meditoinnin tueksi, kuten esimerkiksi käyttämäni Headspace. 

23/30 Näyttäisi olevan listalla olleista asioista tehtynä. Ihan hyvä suoritus. Kun mietin viimeistä 15 vuotta, tajuan kuinka paljon asioita olen omilta henkilökohtaisilta ”bucket listoiltani” saanut ruksattua pois. On sellainen olo, että voi hyvillä mielin jättää tämän kymppiluvun taakse ja siirtyä seuraavalle. Puhuin viikonloppuna teiniaikojen ex-poikaystäväni kanssa, lähestyvästä syntymäpäivästäni. Hän ihmetteli, eikö minulla ole minkäänalaista eksistentiaalista kriisiä sen suhteen. Totesin, että juuri nyt ei kyllä ikääntyminen ahdista lainkaan.

Jossain vaiheessa minulla oli kamala pelko siitä, että mitä jos elämä vain lipuu ohitseni ihan huomaamatta? Jos ajaudun sellaiseen  oravanpyörään, jossa ensin uhraan kaiken aikana opiskelulle ja sen jälkeen uranrakentamiselle. Ja yhtäkkiä huomaan olevani 50 ja kaikki ne unelmat ja hauskanpito on jäänyt tekemättä kun on keskittynyt koko elämänsä suorittamiseen. Minua varoiteltiin usein myös siitä, etten aikuistuisi liian varhain. Nyt voin huojentuneena todeta, ettei se ole niin mennyt. Jos lapsuus jäi kohdallani liian lyhyeksi, nuoruus on ainakin kestänyt pidempään kuin osasin toivoa. Kulunut vuosikymmen jää mieleen sellaisena elämännälän ravitsemisella, huolettomuudellaan, matkustelulla, hauskanpidolla, tärkeillä ihmissuhteilla ja unelmien toteuttamisella. 

Ja eiköhän se eksistentiaalinen kriisi taas jossain vaiheessa pamahda päälle. Ainakin jos historia on mitään opettanut. Yleensä niillä on kuitenkin ihan hurja eteenpäin vievä voima, joten ei sitäkään kannata pelätä. Mutta kolmenkympin rajapyykki ei ainakaan näillä näkymin sitä laukaissut.

Onko teillä ollut jonkinlaisia listoja, joita haluatte tehdä ennen tiettyä ikää? Tai onko ikäkriisi vaivannut?