Ihmisen parasta aikaa

En ole koskaan ollut oikein vappuihmisiä ja samaistuin kovasti Annikan kirjoitukseen. Enkä oikeastaan mitään muitakaan pakollisia juhlia kannattavaa tyyppiä. Ylioppilaslakkia en ole käyttänyt kertaakaan yo-juhlien jälkeen. En ole kuitenkaan vielä onnistunut vaihtamaan fomoa jomoon. Oli kyseessä sitten mikä tahansa merkkipäivä, tuntuu jotenkin oudolta viettää sitä kotona. Lähipiiristä löytyy kuitenkin  useampi vappufani. ”Vappu on ihmisen parasta aikaa” on slogan, jota kuulee useamman kerran tuon paripäiväisen juhlan aikana. Huomaan, että tämä vuosien käännytys on alkanut jo saamaan minutkin hiukan kääntämään kelkkaani.

Tänä vuonna juhlimme aattona ystäväpariskunnan tupareita ja kihlajaisia ja päivä meni Ulliksella brunssipiknikillä. Vaikka ihmispaljous tuntuu ajoittain ahdistavalta, olen alkanut myös fiilistelemään ulkona vietettyä päivää, johon kuuluu aamupäivällä korkatut samppanjat, miljoonaan tuttuun törmääminen, munkkiöverit ja kompassin iltapäiväbileet hyvän musiikin tahdissa.

Kuvia ei ole juuri tallentunut puhelimen rullaan, mutta se on yleensä merkki siitä että on ollut hauskaa! Viikonloppusuunnitelmat ovat vielä melkoisen auki, mutta tämä ilta ajateltiin käyttää pitkästä aikaa treffi-iltaan. Käydään kokeilemassa uudehko ravintola kotikulmilla. Sitä ennen olisi tarkoitus lähteä ottamaan pieni tennis-skaba, vaikka taidan jo tietää lopputuloksen 😀

Annoin poikaystävälle 30-vuotislahjaksi sellaisen laatikon, jossa on kirje vuoden jokaiselle kuulle. Kaikissa kirjeissä on jonkinlaiset treffit. Ne vaihtelevat ihan arkisista treffeistä, urheiluun ja vähän hienompiin yllätyksiin. Tärkeintä on se, että tulisi vietettyä sitä laatuaikaa myös yhdessä. Tuntuu että näin pitkän seurustelusuhteen aikana tulee helposti jämähdettyä kotiin tai vaihtoehtoisesti nähtyä ystäväpariskuntia. Vaikka sekin on ihanaa, on myös kiva välillä järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa.

Ihanaa viikonloppua!