Raskauden toinen kolmannes
Toinen kolmannes lähenee loppuaan ja täytyy sanoa, että tämä on mennyt paljon nopeammin kuin ensimmäinen. Vaikka kärsin huonosta olosta melkein päivittäin toisellakin kolmanneksella, ei se kuitenkaan ollut kokopäiväistä tai muutenkaan millään tapaa verrattavissa ensimmäisiin kolmeen kuukauteen.
Minulla ei koskaan tullut sellaista maagista päivää, jolloin vain voin yhtäkkiä hyvin. Oli paljon hyviä aamuja ja päiviäkin, mutta usein viimeistään illalla huonovointisuus taas yllätti. Yhtäkkiä niitä huonoja iltoja oli vähemmän ja nyt olen jo muutaman viikon voinut suhteellisen hyvin. Olen saanut kuitenkin lähiaikoina paljon kyselyitä siitä, milloin huono olo helpotti, enkä ole oikein osannut vastata siihen.
Kaiken kaikkiaan olen pitänyt tästä toisesta kolmanneksesta todella paljon enemmän, kuin ensimmäisestä. Olen pystynyt syömään, saanut painoani takaisin, saanut teistä hurjan paljon vertaistukea ja oksentelu on jäänyt pois.
Tunsin ensimmäiset liikkeet todella ajoissa, mikä ehkä johtuu kohdun asennosta. Viikolla 12 nimittäin aloin tuntemaan todella hentoja elohiirimäisiä liikkeitä vatsassa. Kysyin ensimmäisessä ultrassa, voiko ne tosiaan olla jo liikkeitä ja kuulemma voi hyvin.
Viikolla 16 kävimme yksityisellä ultrassa ja saimme tietää sukupuolen. Jotenkin tässä vaiheessa kaikesta tuli paljon konkreettisempaa, vaikkei sukupuoli nyt hirveästi mitään kerrokaan. Tässä vaiheessa, kun ei tiedä kuitenkaan yhtään mitään tuosta tulevasta perheenjäsenestä, pienetkin tiedonmuruset tuntuvat suurilta.
Viikolla 16 näin ensimmäistä kertaa potkun selkeästi vatsan päältä ja myös mieheni tunsi sen. Silloin ne olivat kuitenkin melko hentoja. Verrattavissa ehkä johonkin kovaan sydämen sykkeeseen, jonka voi tuntea vaikka kaulalla.
Viikolla 20 meillä oli rakenneultra, jota olin jännittänyt jonkin verran. Vaikka aiemmissa oli kaikki ollut hyvin, ovat nämä aina kuitenkin sellaisia tietynlaisia virstanpylväitä. Meille on sattunut aivan ihanat ultraajat kaikilla kerroilla. Olin facebookin joulukuiset-ryhmässä lukenut juuri niin kamalia kertomuksia huonosti menneistä ultrista, että jotenkin pelkäsin sitä etukäteen.
Sain ultrassa kuulla, että istukkani on edessä joka vaimentaa potkuja. Olin tästä ihmeissäni, sillä ne tuntuivat tuossa vaiheessa jo todella selkeästi ja usein. Ehkä minulla on täällä poikkeuksellisen aktiivinen tyyppi, tai sitten se johtuu jostain rakenteellisesta jutusta. Viikolla 24 ne tuntuvat todella selkästi kädellä ulkopuolelta ja myös näkyvät. Välillä jopa pelästyn kun tulee äkkiarvaamatta niin kovia iskuja.
Vaikka huono olo helpotti toisella kolmanneksella, tuli iso liuta muita vaivoja sen tilalle. Hemoglobiiniarvot tippuivat ja sen ansiosta olin todella väsynyt. Kävelykin sai hengästymään, eikä urheilu käynyt edes mielessä. Samoihin aikoihin, kun aloitin rautakuurin, myös pahoinvointi palasi ja mukana tuli närästys.
Olen kärsinyt närästyksestä aiemminkin, mutta raskausaikana se on (ainakin minulla) ollut hyvin erilaista. Kävin viimeviikolla hakemaan vihdoin siihenkin lääkkeet, joita söin myös alkuraskaudessa. Ne ovat onneksi helpottaneet heti. Olen myös alkanut huomata turvotusta jaloissa, heti kun on joutunut seisomaan yhtään kauempaa paikoillaan. Vielä ei kuitenkaan jalka ole kasvanut kokoa ja omat kengät ovat mahtuneet hyvin jalkaan.
Vatsan koko tuntui olevan ihan sama joltain viikolta 11 viikolle 21. Se tuli nimittäin todella aikaisin todella näkyväksi, mutta sen jälkeen ei muutosta juuri ollut. Kuitenkin joskus viikolla 23 se alkoi ottaa taas näkyvää spurttia, minkä huomasi varsinkin illalla. Mikäli unohdin joku päivä öljytä sen, alkoi se saman tien kutisemaan.
Nyt viikolla 27 se on jo aikamoinen. Nyt jo on alkanut olla vaikea välillä esimerkiksi laittaa sukkia jalkaan tai kyykistyä ottamaan jotain lattialta. Tuntuu hullulta, että tässä vaiheessa se vasta alkaakin kasvaa. Monilla kun ei näillä viikoilla vatsa näy vielä juuri lainkaan. Tämän ansiosta myös selkää särkee usein. Jo illallinen mukavassa tuolissa istuen alkaa olla tukalaa, sillä tuntuu siltä että pitää päästä makaamaan.
Olen myös alkanut saamaan supistuksia. Kun kävimme elokuvissa ja valitin siitä, että äänet olivat todella kovalla, supisteli kohtu melkein koko leffan ajan. Myös kävelyillä se alkaa supistelemaan heti, mikäli yritän mennä normaalia vauhtia. Sunnuntaina olimme aamulla luonnonpuistossa kävelemässä hiukan pidemmin ja illalla vielä supistuksia tuli todella paljon levossakin. En tiedä, alkaako jo kävelykin olla liian rajua liikuntaa. Olen jo tottunut varaamaan kaikkeen kaksinkertaisen ajan, jotta ehdin lyllertää sellaista vauhtia joissa supistukset ei vaivaa, enkä hengästy.
Tänään oli myös paljon etukäteen jännitämäni sokerirasitustesti, jolla poissuljetaan raskausdiabetes. Olin kuullut etukäteen kahta äärilaitaa. Osalla meni koko päivä ja vielä seuraavakin ihan sänkypotilaana, oli pyörtyilyä, oksentelua ja nukahtelua. Ja toisilla taas ei tuntunut missään.
Eniten jännitti se, että testiä ennen piti paastota 10 tuntia ja itse koe kesti 2 tuntia, jonka aikana ei myöskään saanut syödä tai juoda. Nyt raskausaikana olen usein heräillyt 4-5 välillä, joka tarkoittaa sitä että minulla on kiljuva nälkä viimeistään kuuden aikaan. Nyt kuitenkin piti olla kymmeneen asti syömättä.
Söinkin todella tuhdin iltapalan ja menin hiukan myöhemmin nukkumaan. Onnekseni sain nukuttua aamulla pitkään ja lähdin suoraan sängystä ensimmäiseen verikokeeseen. Itse juoma oli ihan hyvän makuista, eikä missään vaiheessa onneksi tullut huono olo. Nyt pitää vain jännittää tuloksia. Olin saanut neuvolasta lähetteen myös ferritiinin testaukseen, joten se otettiin tässä samalla. Minulta ei ole koskaan aiemmin sitä otettu, joten kiinnostaa kovasti!
Vaikka kolmas kolmannes lupailee tukalaa oloa, eikä minkään lähteen mukaan tule olemaan ainakaan helpompi kuin tämä toinen, odotan sitä innolla. Ainakin olen valmistautunut kaikkeen, enkä tiedä mikä voisi olla pahempaa kuin se ensimmäisen kolmanneksen pahoinvointi. Tuskin mikään.