Kirjakevät

Ostin äidilleni joululahjaksi Saku Tuomisen kirjan Hyvä elämä- lyhyt oppimäärä. Nyt lainasin sen itselleni ja lueskelin sen läpi perjantaina kampaajan tuolissa istuskellessani. Kirja oli todella nopealukuinen. Se jätti jälkeensä innostuneen ja inspiroituneen olon, vaikkei mitään uutta välttämättä opettanutkaan.Sen jälkimainingeissa liitelin tyytyväisenä omissa unelmissani koko viikonlopun ja yritin teitäkin täällä patistaa omien haaveiden toteuttamisen pariin. Suosittelen lämpimästi  ihan kaikille.

 

”Pelkojen takia moni ajautuu elämään elämää, josta tuntuu puuttuvan jotain.

 

Tämän myöntäminen ääneen on usein liian tuskallista. Siksi käännämme sen järkeväksi toiminnaksi. 

 

Muutos nähdään usein hätiköintinä. Levottomuutena. Merkkinä siitä, että ihminen ei osaa päättää, mitä haluaa. 

 

Päätös jättää tekemättä ei sen sijaan koskaan ole tyhmää tai pelokasta tai järjen vastaista tai merkki pienuudesta.

 

Se on aikuista, vastuullista ja järkevää toimintaa.

 

Sanomme: ” ei se vaihtamalla parane.”

 

Kokeilematta.

 

Tietäen syvällä sisimmässämme, että itse asiassa se saattaisi hyvinkin parantua. ”Romaaniosastolla luin juuri Meri Kuusiston esikoisteoksen Amerikkalainen. En oikein tiennyt, mitä odottaa. Tarina lähtee käyntiin siitä, kuinka toinen päähenkilöistä löytää amerikkalaisen jalkapallon pesulasta ja dyykkaa sille roskalavalta rattaat. Tämän jälkeen hän pukee pallon vaippoihin ja alkaa kuljettaa sitä mukanaan. Kirja oli ilahduttavan omaperäinen ja täynnä mustaa huumoria, joka nauratti monta kertaa ääneen. Mitään kepeää luettavaa tämä ei kuitenkaan ole, vaan aiheet joiden ympärillä tarina kulkee, ovat melko rankkoja.

 

Seuraavana lukulistalla oli Erik Axl Sundin Varistyttö jonka sain blogin kautta ennakkopainoksena (ilmestyy maaliskuussa). Takakansi lupasi paljon :

 

”Ensimmäinen muumioitunut lapsi löytyy metroasemalta jätesäkissä. Se, mitä rikoskomisario Jeanette Kihlbergille kohta paljastuu, uhmaa mielikuvituksen rajoja.

 

”Pyyhkii lattiaa Stieg Larssonilla.” –Gefle Dagblad

 

Sysimusta psykologinen trilleri aloittaa palkitun Victoria Bergman-trilogian, joka oli ilmestyessään välitön yleisö- ja arvostelumenestys.”

 

Ja tosiaan, ahmaisin 400-sivuisen kirjan kahdessa päivässä. Suosittelen lämpimästi kaikille, ketkä tykkäävät vähän jännemmistä kirjoista. Jäin jo levottomana odottamaan trilogian seuraavaa osaa. Ei heikkounisille iltalukemiseksi!Mitäs kirjoja teillä on tällä hetkellä menossa?