SEARCHING FOR MOTIVATION

Olen hiukan ääripäihin heittäytyvää sorttia. Innostun jostain asiasta niin, että kaikki muu unohtuu. Reissussa se urheilu on vähän unohtunut. Huomaan kaipaavani sitä urheilun jälkeistä oloa, mutta en tarpeeksi lähteäkseni täällä kuumuudessa salille jossa ei ole ilmastointia. Motivaatio on mielestäni kummallinen asia. Motivoitunut tai inspiroitunut ihminen ei kyseenalaista tekemistään ikinä. Hän tekee jotain, koska kroppa ja mieli oikein huutaa sitä. Sellaisen olon haluaisin kovasti nyt.

Ollessani Guadalajarassa, menin yhtenä päivänä poikaystäväni ja hänen kämppiksien kanssa heidän koululleen. Heillä oli tentti sinä päivänä ja kukaan ei ollut siitä kovin innostunut. Yksi pojista kysyi tutulta taksituskilta: ”mitä teet, kun sinulla ei ole motivaatiota?”. Vaikka kuski puhui varsin hyvää englantia, ei hän tuntunut ymmärtävän kysymystä.

Yritimme selittää, miltä motivaationpuute tuntuu ja mitä se tarkoittaa. Hän mietti hetken ja totesi, ettei hän ole ikinä tuntenut sitä. Hän kertoi nousevansa joka aamu töihin sen takia, että jonain päivänä hänellä olisi varaa mennä vaikka elokuviin. Päämäärä mielessään hän jaksaa tehdä töitä suurella innolla. 

Ensin koin suurta häpeää siitä, kuinka etuoikeitetuksi tunsin itseni. Sen jälkeen mietin, että ehkä se motivaatio pitää välillä rakentaa itselleen. Selailla lehtiä tai katsella elokuvia, jotka inspiroivat, kuunnella menevää musiikkia ja miettiä niitä syitä minkä takia jotain asiaa haluaa niin kovasti.  Kun saa johonkin asiaan sellaisen draivin, se ei tunnu enää ollenkaan vaivalloiselta. Saman teen aina siivouksen suhteen. Motivoin itseni ensin miettimällä jonkun mukavan asian, mitä teen sitten kun on siistiä. Vaikkapa, että ostan kukkia & jonkun lehden ja käperryn sohvalle lukemaan sitä. Nyt kokeilen sitä myös urheilun suhteen.
Miten te motivoitte itseänne liikkumaan?