Väitteiden kumoamista

 

Niin kuin olen joskus aiemminkin sanonut, en usko ihmedieetteihin, laihdutuspillereihin, syö-suklaata-ja-laihdut-tyyppisiin ratkaisuihin. Juuri näin iltalehden sivuilla otsikon ”Istu takamuksellasi ja laihdu”, ja jotenkin se sai minut pahalle tuulelle. Kylmä fakta on se, että jos haluat pysyviä muutoksia vartaloosi, sinun täytyy myös muuttaa pysyvästi käyttäytymismallejasi.

Ajattelinkin kerätä tähän pari väittämää, joita olen kuullut, ja kertoa oman mielipiteeni niihin. Toivottavasti en suututa ketään, se ei ole tarkoitukseni. Niinkuin tuolla kommenttiboksin puolella sanoin, haluan pitää tämän positiivisena blogina. Haluan kannustaa teitä, en lannistaa!

1. ”Ystäväni oli kaalikeittodieetillä ja laihtui 6 kiloa viikossa, minä aloitan sen nyt myös”
Olen itsekin ollut kaalikeittodieetillä joskus nuoruudessani, ja voin kertoa että nuo kilot mitä siinä lähtee, ovat nestettä. Seuraavalla viikolla ne tulevat jo takaisin. Oikotietä onneen ei ole, joten skippaa koko kaalikeittorumba. Keskity sen sijaan hiukan pysyvämpiin ratkaisuihin.

2. ”En halua luopua herkkuruoistani ja alkaa syömään vain vihanneksia”Ei sinun onneksesi tarvitsekaan. Terveellisiä vaihtoehtoja voi loihtia pizzasta, pastasta, hampurilaisista, herkuista, vaikka mistä! Se saattaa viedä hiukan enemmän aikaa, kun valmistat sen itse, mutta se on sen arvoista. Ihan jo pienilläkin muutoksilla saat ihmeitä aikaan, kuten vaihtamalla vaalean pastan täysjyvään, tai perunamuusin kukkakaalimuusiksi.

3. ”Yksi tuttavani syö joka päivä karkkia ja käy pikaruokaloissa, hän on uskomattoman hyvässä kunnossa.”Hienoa hänelle! Toimiiko sama sinulle? En usko. Ja valitettavasti hoikka vartalo ei ole mikään todiste terveestä vartalosta. En usko, että ihminen joka syö epäterveellisesti joka päivä, oikeasti voi hyvin. En halua myöskään siihen kannustaa. Saattaa myös olla, että sama on toiminut sinulla nuorempana. Iän myötä kuitenkin aineenvaihduntasi tulee luonnollisesti hidastumaan, joten luultavasti et pysy tällä tavalla hoikkana, saati terveenä.

4. ”Kaikki ihmiset eivät vain pysty laihtumaan, vaikka haluaisivat sitä kuinka paljon”En usko tähän tippaakaan. Ellei sinulla ole jotain sairautta, joka estää sinua laihtumasta, pystyt siihen. Sen uskon hyvinkin, etteivät kaikki laihdu. He eivät vain silloin halua sitä tarpeeksi paljon. Eikä pelkkä haluaminen tietysti riitä, niitä valintoja on tehtävä joka ikinen päivä. Haluatko kahvitauolla enemmän sen pullan, kuin tulevaisuudessa terveän ja hyväkuntoisen vartalon. Tai kutsuuko oma sohva enemmän kuin kävelylenkki iltaisin. Ja minusta siinä ei ole mitään vikaa, jos valitsee nuo pullat ja kotisohvat. Älkää kuitenkaan sen jälkeen väittäkö, että ”haluan todella paljon laihtua, en vain pysty”.

5. ”En tule koskaan pystymään vetämään leukoja/punnertamaan/juoksemaan 10 km.”
Olen itsekin sortunut tähän. Aloin harjoittelemaan leuanvetoa, mutta se ei meinannut onnistua ollenkaan. Olin siis aiemmin pystynyt niitä joskus vetämään. Poikaystäväni sanoi aina, että ”sä luovutat liian helposti” ja minä suutuin joka kerta. Enhän minä olen mikään luovuttaja!! Kuinka hän kehtaa.
Sitten kuulin erään tarinan siskoltani mielenhallinnan vaikutuksesta treenaamiseen. Halusin kokeilla sitä. Siinä ideana on se, että ennen varsinaista suoritusta käyt liikkeen onnistuneesti läpi mielessäsi.Kuulostaa helpolta, eikö?
En saanut leukoja vedettyä edes mielessäni! Se oli varsinainen herätys itselleni. Jos en pysty sitä edes kuvittelemaan, on varsin selvää etten sitä pysty myöskään tekemään. Oma mieleni toimi rajoittavana tekijänä onnistumisen kannalta. Aloinkin siis treenaamaan omaa mieltäni. Kerta toisensa jälkeen kuvittelin tilanteen päässäni, niin aitona kuin vain pystyin. Jossain vaiheessa sain leua tehtyä mielessäni. Innokkaana menin heti kokeilemaan tätä, ja kuinkas ollakaan: pystyin sen tekemään. Nyt olen soveltnut tätä tekniikkaa harjoitteluuni, ja siitä on ollut aivan mielettömän suuri apu.
Moni meistä on kuullut alla olevan sanonnan, mutta kuinka moni on ajatellut sillä olevan näin suuri vaikutus?

6. ”En ole ikinä urheillut aikaisemmin, mutta nyt aloitan käymään lenkillä 5 kertaa viikossa.”Erittäin pieni todennäköisyys, että jaksaisit tällä tavalla montaa viikkoa. Elämänmuutos on todella suuri prosessi. Kannattaa tehdä se pienissä osissa. Ensin siistit pikkuhiljaa ruokavaliotasi, ja käyt kerran viikossa kävelyllä. Sen jälkeen alat lisäämään liikuntaa, oman jaksamisesi mukaan. Olen monta kertaa tehnyt sen virheen, että pitkän treenitauon jälkeen menen salille ja vedän sellaisen tappotreenin. Seuraava viikko meneekin lihasten jomottaessa, ja fiilikset laskee todella nopeasti. Hiljaa hyvä tulee! 7. ”En halua isoja muskelikäsiä, joten teen pitkiä sarjoja puolen kilon painoilla.”

Hienoa, jos tämä on jollekin toiminut. Mutta itse tein tätä vuoden verran, ja muutosta ei tullut mihinkään suuntaan. Kiinteytykseen sopii mielestäni hyvin vaikka Body pump-tunnit, mutta jokaisella tunnilla kannattaa haastaa itsensä. Rohkeasti vain niin suuria painoja, kuin oma fysiikka kestää.
Kertaukseksi siis vielä, sinusta ei tule tämännäköistä ”vahingossa”.

8. ”Söisin kyllä terveellisesti, mutta terveellinen ruoka on niin paljon kalliimpaa kuin pikaruoka.”Tämä pitää osittain paikkansa. Mc Donaldsista saa hampurilaisen eurolla, mitä samaan hintaan saa kaupasta? Monissa asioissa voi kuitenkin säästää, kuten ostamalla tarjouslohta ison köntin. Sen jälkeen sen voi pilkkoa moneen osaan, ja laittaa valmiit annokset minigrippusseihin ja pakastimeen. En ota nyt kantaa tarjouslohen eettisyyteen tai muuhunkaan, tämä oli vain esimerkki. Kannattaa myös ostaa vihanneksia, kuten porkkanoita. Kun tekee isoja satseja, ja pakastaa niitä, yhden annoksen hinta jää melko pieneksi.Ajattelen asiaa myös näin: kun sijoittaa omaan hyvinvointiinsa, säästyy monilta terveydenhoitokustannuksilta jatkossa. Ja mikä sen parempi sijoituskohde, kuin oma hyvä olo?

9. ”Haluaisin olla juomatta, mutta nyt on tulossa sellasia pakollisia, tiedäthän”En tiedä? Kuka pakottaa sinua juomaan? Tämä on taas tätä hassua suomalaista meininkiä mistä aiemminkin olen kirjoittanut. En ymmärrä, kuinka se on joltain toiselta pois, että sinä et juo. Kun ystäväsi tottuvat ajatukseen, että sinä tulet mukaan alkuillaksi kun meininki on mukavaa ja sivistynyttä, mutta hiippailet kotiin muiden lähtiessä baariin, he alkavat tottua siihen. Viime vuonna tein tätä usein, ja kun jälkeenpäin kysyin, miten loppuilta meni, melkein poikkeuksetta vastaus oli ”oli ihan tylsää baarissa/porukka hajaantui/ehdin maksamaan sisään ja sitten lähdinkin jo heti kotiin/en saanut taksia millään/alkuillasta oli kivointa”. Ja muistetaan se, että en kehoita sinua olemaan juomatta jos et halua. Mutta jos oikeasti haluat sitä, on se vain sinun oma päätöksesi, ei kenenkään muun! Jos ystäväsi eivät tätä hyväksy, ovatko he oikeasti ystävyytesi arvoisia?

Miltä kuulostaa? Eriäviä mielipiteitä saa laittaa, ja listaa saa jatkaa :) Kuulen mielelläni teidän ajatuksia. kaikki kuvat täältä