29.7.2015 elisa lepisto

SAME SAME BUT DIFFERENT

Yksi kavereistani meni naimisiin tänä kesänä ja tuli puheeksi häämatka. Hän sanoi, etteivät he oikeastaan pidä matkustamisesta, jonka takia eivät suuntaa häämatkallekaan ulkomaille. Minulla meinasi mennä viini väärään kurkkuun. En ollut aiemmin kuullut kenenkään sanovan näin. Kuulemma matkustaminen on ihan kivaa, mutta ei kuitenkaan siihen kulutetun rahan arvoista. Huomasin itsessäni ärsyttävän piirteen. Olisi tehnyt mieli kertoa sata syytä, miksi matkustaminen on niin palkitsevaa, vaikka itse inhoan juuri sellaista. Jos esimerkiksi joku sanoo ettei pidä lapsista, kaikki maailman äidit haluavat kertoa miksi äitiys on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua.

Jäin silti pohtimaan tuota pidemmäksi aikaa, sillä itse en oikein keksi mitään parempaa tapaa käyttää rahaa, kuin matkustaminen. Mikä siitä tekee itselleni niin tärkeätä? Mistä on tullut se sammumaton jano ja uteliaisuus uusien paikkojen koluamiseen, eri kulttuureihin ja ihmisiin tutustumiseen?

Aloin myös miettiä sitä, milloin rakastuin matkustamiseen? Veikkaan, että se tapahtui ensimmäisellä omatoimimatkalla 19-vuotiaana Jenkeissä. Tein vaatekaupassa työskentelyn ohella yökerhon narikassa satunnaisia vuoroja ja yhtenä iltana tapasin minua pari vuotta vanhemman tytön, joka kertoi vuokranneensa Floridasta talon kuukaudeksi. Mietin, kuinka hienoa olisi lähteä myös jollekin tuollaiselle reissulle ja tyttö ehdotti että lähtisin hänen mukaansa. Seuraavana päivänä olimme jo varaamassa lentoja. Tämä oli jotain ihan uutta, jännittävää ja villiä. Lähteä nyt toiselle puolelle maailmaa tuiki tuntemattoman ihmisen kanssa. Samalla siinä oli jotain niin kutkuttavaa, kiehtovaa ja suurta vapauden tuntua.

Reissu oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava. Monet hulluimmista tarinoistani on edelleen tuolta matkalta peräisin. Otimme esimerkiksi yhtenä iltana hetken mielijohteesta taksin Miamiin ja seuraavana bailasimme yökerhossa Floyd Mayweatherin kanssa. Kun palasin Suomeen jouluaattona niin monta kokemusta rikkaampana, tiesin että haluan jatkossa käyttää kaiken ylimääräisen matkustamiseen. Samana päivänä sain silloiselta poikaystävältäni Marokon matkan joululahjaksi. Taas retkahdin reissaamiseen entistä enemmän. Tutustuimme siellä paikallisiin ihmisiin, opettelimme surffaamaan, söimme katukeittiöissä ja otimme aurinkoa rannalla kameleiden seassa.

Vanha klisee siitä, kuinka matkustaminen laajentaa perspektiiviä kaikkeen, pitää varsin hyvin paikkansa. Kun tutustuu balilaisiin katulapsiin tai tapaa puertoricolaisen, joka on joutunut kodittomaksi menetettyään työnsä New Yorkissa, laajenee oma maailmankuva aika paljon. Matkustaminen voi opettaa empatiaa, myötätuntoa ja avarakatseisuutta muita ihmisiä kohtaan. Kotiin tullessa voi olla vaikea enää sujahtaa samaan palapelin paikkaan, mistä on lähtenyt. On outoa kuunnella tarinoita siitä, kuinka koko elämä on pilalla kun floristi oli toimittanut vääränlaisia kukkia juhliin. Täällä ei ole muuttunut mikään, mutta sinä olet. Same same.. but different!

Rooma 2014