HAISEVA OMAKEHU

Minulla on eräs ystävä, joka on mestari esittelemään ihmisiä toisilleen. Hän valitsee tilanteen mukaan henkilöstä jonkin mielenkiintoisen faktan, jonka hän sanoo nimen yhteydessä. Esimerkiksi ”Niko, tässä on Laura, Laura on muotikuvittaja ja tekee töitä freelancerina moniin ranskalaisiin muotilehtiin.” ”Laura, Niko on asunut monta vuotta Pariisissa ja työskentelee myös luovalla alalla.” Tämän jälkeen henkilöt keksivät heti monta yhteistä asiaa, josta voivat lähteä keskustelemaan. 

Kun ystäväni ensimmäisen kerran esitteli minut jollekin (ja monta kertaa sen jälkeenkin), olin ihan noloissani. Jotenkin suomalaisittain omaa tekemistä tekee aina mieli hiukan vähätellä. ”Elisa kirjoittaa tosi suosittua blogia Cosmon sivuilla. ” noooo ei se nyt niin kauheen suosittu oo… jooo sinne mä jotain kirjoittelen.. Ja hardcore punastelut päälle. Jotenkin on sellainen olo, että äläs nyt liiottele! Ulkomaalaiset tuntuvat taas pystyvän heti ottamaan kunnian omista tekemisistään, ja helposti myös vähän värittämään omia saavutuksiaan. 

Monen asian saa kuulostamaan paremmalta tai huonommalta kuin se todellisuudessa onkaan. Terve itsekehu on kuitenkin joskus ihan hyvästä, esimerkiksi uran kannalta. Paikan saattaa saada paljon epäpätevämpi kilpailija, sillä hän osaa kertoa omasta osaamisestaan itsevarmemmin ja laajemmin. Olen myös huomannut, kuinka monet ystävistäni tekevät ihan samaa vähättelyä. Uuden ihmisen kohdatessa esimerkiksi jokin freelancerinä paljon hommia painava, saattaa sanoa ettei oikeastaan ole missään töissä tällä hetkellä. Hävytöntä itsensä vähättelyä! 

Tästä pitäisi ehdottomasti päästä eroon. Kaveria on helppo kehua, mutta omista saavutuksista pidetään suut supussa. Mitäs mieltä te olette asiasta?