TOTAALINEN MIELENTYHJENNYS

Olen moneen kertaan hehkuttanut, kuinka luova olo täällä Nycissä on ollut ja onnekseni se jatkuu edelleen. On mukavaa, kun on kokoajan joku maalaus tai piirustus kesken, jonka pariin voi päivittäin palata. Poikaystävänikin on kiinnostunut piirtämisestä ja olen ihaillut hänen vahvaa kädenjälkeään. Kävimmekin hakemassa taas lisää taidetarvikkeita lyijykynätöitä varten.

En ollut ennen tiennyt, että on myynnissä sellaisia kumeja, jotka ovat kuin sinitarraa ja voit muovailla siitä sellaisen terävän kärjen, jolla voi tehdä valööreitä esimerkiksi hiuksia piirtäessä. Loppujen lopuksi lyijykynätöihin ei kamalasti tarvita. Muutamalla eri lyijykynällä, hyvällä paperilla, kumilla ja viivottimella tai harpilla pääsee pitkälle. 

On ollut iltaisin ihan parasta laittaa hyvää musiikkia soimaan, ja piirtää yhdessä. Siinä pääsee jollain tavalla ihan meditatiiviseen tilaan. On myös muistunut mieleen, kuinka palkitsevaa onkaan oppia jotain uutta. Oli kyseessä sitten mittasuhteiden hahmottaminen, varjostustekniikat tai ymmärrys eri välineiden käytöstä, on niiden oppimisen jälkeen paljon inspiroituneempi olo, kuin sohvalla makaamisen ja sarjamaratonin jälkeen. 

En koe olleeni koskaan mikään sellainen perinteinen käsillä tekijä. En nauti erityisesti nikkaroimisesta, ruoanlaitosta tai esimerkiksi vaatteiden ompelusta. Piirtäessä kuitenkin ymmärrän sen nautinnon, mikä tulee saadessaan aikaan jotain konkreettista. Kun kuva hetki hetkeltä herää enemmän eloon ja työn jäljen näkee niin selkeästi.

Keskittyessä yhteen asiaan pariksi tunniksi, saa mielen tyhjennettyä kaikesta arkisesta hälinästä. Tuntuu jotenkin, että pääsee irtaantumaan tästä maailmasta vähän sellaiseen omaan kuplaansa. Sellaiseen kuplaan, jonka yleensä vain kirjallisuus onnistuu parhaimmillaan luomaan. Unohtaa täysin missä on, ja kun palaa takaisin tähän maailmaan, katselee sitä hiukan eri silmin. 

Ensimmäinen naisen kasvokuva on poikaystävän piirtämä, muut minun tekemiäni. Viimeinen kuva on väritetty tietokoneella.