KUINKA PALJON ROHKEUTTA USKALLAT TÄNÄÄN JÄTTÄÄ KÄYTTÄMÄTTÄ?
Asioista etukäteen murehtiminen, on asia jota en oikein harrasta, enkä muista että olisin koskaan aiemminkaan sitä tehnyt. En halua ajatella kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, mitkä voivat mennä pieleen, sillä silloin en välttämättä koskaan tekisi mitään. Joidenkin mielestä ajattelutapani voi olla naiivi tai uhkarohkea, mutta en oikeastaan koskaan ota mitään liian suuria riskejä. En vain halua kutsua ongelmia sinne, missä niitä ei ole.
Usein etukäteen murehtimista värittää pelot ja ennakkoluulot, jotka voivat olla todella kaukana todellisuudesta. Yleensä asiat eivät ole kuitenkaan niin vakavia. Missä vain voi kohdata epäonnistumisia tai odottamattomia asioita saattaa tapahtua. Silti niistä kannattaa mielestäni murehtia vasta silloin. Jos keskittyy kaikkiin mahdollisiin huonoihin puoliin, voi unelmiensa tavoittelu tuntua ihan mahdottomalta urakalta.
Uskon, että jokaikinen joka on lähtenyt jahtaamaan omia unelmiaan, on jossain vaiheessa muutenkin ollut peloissaan. Jos unelmat eivät edes hiukan pelota, eivät ne ole tarpeeksi suuria. Pelkoa tietysti on monenlaista ja jos se on aivan lamauttavaa, saattaa se olla esteenä sinun ja unelmasi välillä.
Unelmien tavoittelu vaatii siis aina uskallusta, muutenhan jokainen tekisi sitä. Joskus pelkona on epäonnistuminen tai mahdolliset riskitekijät, mutta myös itse unelman toteutuminen voi pelottaa. Olenkin sitä mieltä, että usein ne ketkä menestyvät elämässään, eivät välttämättä ole parhaita vaan heillä on eniten pokkaa ja rohkeutta tehdä asioita. Miten siis saada rohkeutta lähteä kohti unelmiaan?
Ensin tietysti kannattaa miettiä, haluaako unelman oikeasti toteutuvan vai onko se vain asia minkä haluaa pitääkin haavemaailmassa? Tällaisia voi olla vaikka ajatus siitä, että muuttaisi johonkin paratiisisaarelle, hyppäisi pois oravanpyörästä ja elättäisi itsensä siellä minimipalkalla tehden hanttihommia. Saatat tietää, ettet koskaan tule tekemään sitä, mutta herkuttelet välillä ajatuksella että sekin on mahdollista. Tällaisiakin unelmia saa olla, mutta on hyvä erottaa ne sellaisista, mitä oikeasti haluat saavuttaa.
Kun unelma on selvillä, mielestäni ensimmäinen askel uskalluksessa on sanoa se ääneen jollekin. Silloin siitä tulee jotenkin todempi, julkisempi ja unelman sijaan se muuttuu tavoitteeksi. Ylipäätään mielestäni on hyvä avata suunsa, jos jotain haluaa. Joku saattaa nimittäin tietää juuri oikean reitin unelmiesi toteutumiseen, mutta ei vain tiedä sinun haluavan sinne.
Minulle on jäänyt mieleen joitain vuosia sitten lukemani lehtiartikkeli, jossa oli haastateltu ihmisiä heidän viimeisinä hetkinään. Heiltä oli kysytty se, mitä he katuvat elämässään? Katumuksen aiheina olikin juuri ne asiat, jotka olivat jääneet tekemättä, kokematta tai kokeilematta. Sitä mietin aina, kun epäilys nostaa päätään. Mielummin kokeilen, epäonnistun, opin, teen uudestaan, onnistun, tajuan ettei se ollutkaan minua varten ja jatkan seuraavaan unelmaan, kuin mietin vuositolkulla uskallanko lähteä jotain asiaa tavoittelemaan.
Joku lukijani on joskus jakanut tämän Tommy Tabermannin lausahduksen, joka sopii loistavasti tähän: ”Epäröinnin kynnyksellä kysy itseltäsi, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä”.
