A LETTER TO YOURSELF

Olen täällä hehkuttanut moneen kertaan aarrekarttoja eli kuvakollaaseja omista unelmista. Niitä tehdessä saa selkiytettyä itselleen, mitä oikeasti haluaa. Usein nimittäin saamme juuri sen, mitä haluamme, kunhan vain osaamme pyytää. Omat aarrekarttani ovat yleensä lähitulevaisuuden tavoitteita, vaikka usein laitankin niihin ”epärealistisia haaveita”. Nekin yllättäen aina toteutuvat. Sen takia varmaan tälläkin hetkellä näpyttelen tätä tekstiä Kaliforniasta.

Kuitenkin kun puhutaan pidemmän tähtäimen suunnitelmista, tavoitteista ja päämääristä, menen lukkoon. En tiedä mitä haluan. Kun mietin itseäni viiden vuoden päästä, missä näen itseni? Omistanko oman yrityksen ja asun Helsingissä menestyneenä uranaisena? Opiskelenko sittenkin vielä taiteen maisteriksi ja teen parhaillaan graduani? Asunko ulkomailla keskittyen kaikkeen muuhun kuin työntekoon? Vai olenko perheenäiti nauttien arjen pienistä asioista? Haluanko asua pienessä mutta uniikissa ullakkohuoneistossa vai kauempana keskustasta omakotitalossa?

Kaikki vaihtoehdot kuulostavat hyvältä, mutta kaikkea ei voi saavuttaa. Varsinkaan jos ei osaa päättää mitä haluaa. Sen takia päätinkin kirjoittaa itselleni kirjeen viiden vuoden päähän. 30-vuotiaalle Elisalle. Päätin pitää kirjeen sisällön salaisuutena, jolloin uskallan unelmoida tarpeeksi isoista asioista. Uskon, että kirjeen kirjoittaminen on hankalaa mutta todella palkitsevaa.

Omat ajatukset selkenevät kun maalailee itselleen ”unelmiensa tulevaisuutta”. Kannustan teitä muitakin tekemään saman. Älkää miettikö liikaa realiteetteja, tai sitä miten jotkut asiat olisivat mahdollisia. Miettikää vain sitä mitä haluatte, ei sitä miten asiat tulisivat järjestäytymään niin. Yleensä nimittäin universumi järjestää asiat niin nokkelasti, ettet rationaalisella mielellä olisi osannut edes keksiä moista vaihtoehtoa. Ja sitten jälkikäteen kutsumme tätä ”hyväksi tuuriksi” tai ”onnelliseksi sattummaksi”.

Kuvat on toissapäivältä kun olimme Laguna Beachilla käymässä.