Arjen kauneutta kaikilla aisteilla

Kaupallinen yhteistyö: Aisti

Olen pohtinut lähiaikoina paljon sitä, minkä takia arki tuntuu täällä New Yorkissa niin upealta? Ystäväni joka asuu täällä vakituisesti ymmärsi heti mitä tarkoitan, ja totesi että täällä tuntee elävänsä hiukan enemmän. Olin samaa mieltä ja se jäi mietityttämään pidemmäksi aikaa. Halusin selvittää, mikä on se syy minkä takia täällä päivissä tuntuu olevan enemmän merkityksellisiä hetkiä. Miksi täällä päivät tuntuvat pidemmiltä, mutta hyvällä tavalla?

Aloin tarkkailemaan omaa käyttäytymistä ja totesin, että täällä huomioin asioita eri tavalla kuin kotona. Kiinnitän huomiota arjen kauneuteen, avaan silmäni paremmin sille kaikelle mitä ympärillä on, kun Helsingissä tulee helposti pidettyä kaikkia samoja asioita itsestäänselvyytenä. 

Herään aamulla pehmeistä pellavalakanoista jotka ovat ihanasti rypistyneet. Aurinko on jo noussut ja huoneeseen tulvii lempeää aamun valoa. Auringonsäteet tekevät kauniita kuvioita seinälle. Avaan ikkunan ja annan lämpimän, mutta syksyisen tuulahduksen tulla sisään. Hengitän keuhkot täyteen raitista ilmaa.

Käyn pikaisessa aamusuihkussa, kuuntelen musiikkia, juon ison kupin kahvia, syön aamupalaa, luen pari artikkelia New Yorkerista ja alan tehdä töitä. Ilmassa tuoksuu raikas suihkun tuoksu ja kahvi joka porisee vielä pannussa. Katseeni kiertää ystäväni kauniissa asunnossa pysähtyen aina välillä johonkin yksityiskohtaan. Tiiliseinä, marmoripöytä, suuret ikkunat, kauniit asetelmat ja runsaasti luonnonvaloa. Näitä asioita haluan myös omaan kotiini. Mietin hiukan kauemmin, mitä puen päälle ja huomaan tulevani vielä paremmalle tuulelle. Päätän, että Helsingissäkin pitäisi useammin kiinnittää huomiota vaatteisiin, sillä ne vaikuttavat fiilikseeni niin paljon. 

Astun ulos ovesta ja näkymä on kuin maalauksesta. Tuijottelen talojen seiniä pitkän tovin ja tutkiskelen hienoja yksityiskohtia. Mietin millaista olisi istahtaa aamulla brownstonen portaille aamukahvin ja lehden kanssa. Päätän kotiin tullessani tehdä joku aamu syyspiknikin viltin, termarin ja Hesarin kanssa. Pieni poika pitkissä vaaleissa kiharoissaan juoksee vastaan kadulla ja nauraa suu auki. Alan itsekin spontaanisti nauraa ja moikkaan poikaa. Jotkut lehdet ovat jo värjäytyneet ja tippuneet puista. Mietin kuinka syksy onkin omalla tavallaan kauneinta aikaa vuodesta.

Lounasravintolassa on ihana takapiha, johon aurinko pilkottaa hiukan puiden välistä. Hiukan ränsistyneet seinät, erilaiset kasvit ja hiukan likaiset ikkunaruudut saavat minut ihastumaan paikkaan. Pieni rappioromantiikka saa aina sydämeni pamppailemaan. Ikkunat tekevät seinille kauniita ruutukuvioita ja alan haaveilla asunnosta jossa olisi samanlaiset ruudukot. 

Matka jatkuu ja katseeni kiinnittyy aina välillä johonkin yksityiskohtaan. Tippuvaa vettä on hirmu rauhoittava katsoa. Valo saa vesipisarat näyttämään pieniltä timanteilta. Havahdun siihen, että olen tuijottanut näkymää jo jonkin aikaa kyllästymättä. Ajatusketju saa minut miettimään takkatulen roihua ja yhtäkkiä kaipaan poikaystäväni vanhempien luokse. Rakastan heidän takkahuonetta, jossa voi talvella lämmitellä varpaita takan vieressä, kuunnella puiden palamista ja tuijotella liekkeihin. Talven tulo ei tunnukaan enää yhtään niin kamalalta.

Välillä hidastan tahtia ja katselen ympärille. Joka puolella on erilaisia ärsykkeitä ja pyrin havainnoimaan ympäristöä kaikilla aisteilla. Paahdettujen mantelien tuoksu leijailee nenään katukojusta, taksit tööttäilevät ja jostain kuuluu kova naurunremakka. Nostan katseeni ylös ja ihailen arkkitehtuuria. Tunnen itseni kovin pieneksi, mutta onnelliseksi. Tuntuu kuin olisin osa jotain vähän suurempaa kokonaisuutta. 

Monet vanhat rakennukset on ihan mielettömän kauniita. Tätä ylöspäin tuijottelua pitäisi harrastaa Helsingissäkin useammin. Sitä tulee liian usein mentyä autopilotilla keskustassa ja samalla antaa monien kauniiden asioiden mennä ohi itseltään. Pohdin myös sitä, kuinka pitäisi välillä toimiston sijaan mennä johonkin kauniiseen kahvilaan tekemään töitä. Rakastan seurata ihmisiä ja tuntuu että aivoni ovat vähän virittäytyneemmässä tilassa silloin, kun ne saavat jotain ärsykkeitä. Luovuus on parhaimmillaan kun ympärillä on vähän pöhinää.

Ilta-aurinko pistää parastaan ja hidastan taas vauhtia kävellessäni kotiin. Nuoripari pitää toisiaan käsistä kiinni kävellessään edessäni. Katseissa on nuoren rakkauden huumaa. Vanha mies istuu puistonpenkillä lukemassa kirjaa. Tekee mieli itsekin etsiä divari ja seurata esimerkkiä. Kuin taikaiskusta edessäni on yhtäkkiä kirjakauppa. Selailen hetken tarjontaa, mutta päätän jatkaa matkaa kotiin, sillä töitä on vielä luvassa.

Painelen heti kotiin tultuani kuumaan suihkuun. Rakastan tätä hetkeä, kun voi olla yksin täydessä hiljaisuudessa ja läträtä hyväntuoksuisilla saippuoilla. Puen yöpuvun päälleni ja istun suihkunraikkaana pöydän ääreen hoitamaan viimeiset hommat samalla kun napostelen iltapalaa. Ilta-aurinko on jo painunut ja ikkunoista näkyy vielä pieni valonpilkahdus ennen kuin on jo täysin pimeää.

Illalla mietin kulunutta päivää ja sitä, miten kaupunkia aistin. Veikkaan että samanlaisen fiiliksen saisi myös Helsingissä aikaan, kun avaisi itsensä kaikelle samalla tavalla. Olisi läsnä, haistelisi tuoksuja, katselisi uteliaana ympärille ja huomioisi pieniä kauniita yksityiskohtia arjessa. Loppujen lopuksi päivän aikana koetut asiat ovat kaikki sellaisia, joita pystyisi kokemaan myös kotona.

Arkiset asiat ovat niitä kauneimpia, kun niitä osaa arvostaa. Tuoreen kahvin tuoksu aamulla, raikas ja pehmeä iho suihkun jäljiltä, luonnon värikirjo, syyssade, raikas ilma ja puhtaat viileät lakanat joihin pujahtaa.

Aistilta on tullut kolme eri tuoksuista suihkugeeliä, jotka ovat olleet täällä jokapäiväisessä käytössä. Lempparini kolmikosta on vihreä poimulehden pisara, joka sisältää poimulehtiuutetta ja syväpuhdistaa ihoa. Siinä on ihanan raikas kesäisen metsän tuoksu, joka vie ajatukset mökkisaunaan, järveen ja luontoon. Muina tuoksuina on Lumpeen lumo, joka sisältää lummeuutetta ja Kehäkukan kulta, jossa on kehäkukkauutetta. Ja sanottakoon vielä että kaikki näistä suihkugeeleistä on mielestäni tarpeaksi miedon tuoksuisia myös miehille.