Back to work

Yleensä tähän aikaan vuodesta on jo sellainen olo, että rantavaatteet ja flipflopit hautaa jo ihan mielellään kaapin pohjalle ja kaivaa jotain vähän skarpimpaa päälle. No, tänä vuonna niitä rantavaatteita ei ole juurikaan tarvittu, mutta kyllä silti jokin ero on tapahtunut ainakin omassa pukeutumisessa. Syksy on jotenkin mielenkiintoisinta aikaa vaatteiden suhteen, kun saa taas alkaa kerrostamaan, mutta ei vielä ole niin kylmä että lämpimyys pitäisi laittaa etusijalle asuvalinnassa. 

Syksyn alku näyttää muutenkin todella mukavalta, joten pitää nyt vain nostaa pää pystyyn ja lopettaa kesän loppumisen murehtiminen. On tulossa vielä kahdet(!) festarit, pari työreissua, mutoviikkoja ja melkein kuukausi Nycissä. Yleensä osaan jotenkin aina keskittyä positiiviseen, vaikka mitä olisi päällä elämässä, mutta viime päivinä asennoituminen on ollut vaikeampaa. Veikkaan, että se johtuu siitä että koko kesä on tullut mentyä aikamoisilla sosiaalisilla lisäakuilla. 

Tällä tarkoitan sitä, että hiukan introverttiin luonteeseeni nähden en ole ollut juuri lainkaan yksin. Kun olen seurassa, olen täysillä mukana ja annan itsestäni 110 prosenttia. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että mitä enemmän näen porukkaa, sitä enemmän energiaani kulutan. Olemme naureskelleet ystäväni kanssa, kuinka Gasellien Imus biisi on kertonut tavasta suhtautua toistemme ideoihin. Hän on täällä vain kesän, joten ihan sama mitä hän ehdottaa, olen tottakai mukana. Sama juttu jatkuu toki muidenkin kaverien tai poikaystävän kohdalla, sillä nyt on kesä, enkä halua jäädä mistään paitsi. 

Oli kyseessä sitten sompasauna, Lintsi-päivä, VUM, mökkireissu, Italian matka, livekeikka, mölkkyturnaus, minigolf, riksa-kyyti, tennisturnaus, dildobingo, ex tempore rapujuhlat, pesäpallopeli tai puistopiknik, olen ollut valmis lähtemään mukaan. Ja olen nauttinutkin joka hetkestä. En huomaa oman aikani kaipuuta oikein muuten, kuin hurjasta väsymyksestä joka lyö vasten kasvoja aina kotioven avattuani. Aamuisin tuntuu, ettei sängystä pääse ilman nostokurkea ylös, vaikka tietäisi että on tulossa kiva päivä. 

Yritän nyt varastaa sitä omaa aikaa lukkiutumalla makuuhuoneeseen tekemään töitä toimiston sijaan. Tuijotan täällä zombina seinää kaikessa hiljaisuudessa, mietin juttuideoita ja samalla yritän latailemaan sosiaalisia akkuja. Ja kyllähän sitä pian arki taas normalisoituu ja saa taas viettää ihan tarpeeksi erakkoelämää. Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia nyt kesällä?

Shirt – Gina Tricot , Suede skirt – old, Beret – Zara

Pictures: Tomi Taskula