DON’T HOLD BACK

Oletteko koskaan tulleet miettineeksi, kuinka masentavia sanontoja meillä suomalaisilla on? Niinkuin esimerkiksi ”itku pitkästä ilosta”. Ihan kuin iloisuus auttamatta johtaisi johonkin surulliseen. Meitä suomalaisia kasvatetaan pienestä pitäen siihen, ettei saa iloita. Myös ”kel onni on, se onnen kätkeköön” -lausahdus jatkaa samaa linjaa. Eli vaikka olisitkin iloinen ja onnellinen, älä nyt herranjestas näytä sitä ainakaan kellekään.  Pienenä minua raivostutti yli kaiken yksi fraasi: ”Älä nyt innostu vielä liikaa.” Muistan paljon tilanteita, jossa olin inspiroitunut jostain asiasta ja hehkutin siitä innoissani jollekin ja minua kehoitettiin olemaan innostumatta liikaa. Jos totta puhutaan, sanonta ärsyttää edelleen aivan yhtä paljon.  Ystäväni juuri yksi ilta pauhasi minulle silmät loistaen asiasta, josta oli innostunut. Samalla hän toisteli itselleen, että ”joojoo ei saa nyt innostua liikaa.” Miksi? Senkö takia että haluamme aina varautua siihen pahimpaan mahdolliseen skenaarioon? Tuntuuko se tappio jollain tavalla helpommalta, jos ikinä ei ole edes lähtenyt onnistumaan täydellä sydämellä?  Jos minulta kysytään, innostuneet ihmiset onnistuvat paljon suuremmalla todennäköisyydellä, kuin ne ketkä varautuvat jo valmiiksi pahimpaan. Innostuneisuus näkyy ja tarttuu muihin ja sillä energialla voi saada aikaan vaikka kuinka hienoja asioita. Joten, olen nyt rauhassa innoissani tästä kesän tulosta, ihan silläkin uhalla että syksy ja talvi tulee tänäkin vuonna. We Finns have these really depressing sayings, like ”don’t get too excited”. Wait a minute! Why would it be bad to get too excited?? Will it be easier to fail, if you haven’t been excited in the first place? I don’t think so. Well, I will get super excited about this spring and summer, even though the fall and winter will most likely come eventually. I believe that happy people will accomplish more than pessimists or realists. And it’s not stupid to act with great excitement, it’s stupid to hold back your enthusiasm.