Eka kertani
Eilen sen tein vihdoin ensimmäistä kertaa ikinä, nimittäin juoksin lenkin talvella!
Jonkun korvaan ei varmastikaan kuulosta suureltakaan saavutukselta, mutta minulle se oli iso asia ja koin ylittäneen itseni. En ole ikinä ollut mikään pitkän matkan juoksija, ja kestävyyteni on edelleen melko huono. Kävellä voin vaikka 4 tuntia putkeen, mutta yli 10 km juoksu on tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta.
Viime kesänä aloin kuitenkin lämmetä juoksullekin. Siitä tulee erilailla euforinen olo, kuin mistään muusta urheilumuodosta ja samalla saa nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Kelien kylmetessä olen kuitenkin löytänyt itseni tuttujen tekosyiden ääreltä. ”Ulkona on niin pimeää” , ”Minulla ei ole kunnon varusteita”, ”Maa saattaa olla jäässä”, voisin jatkaa listaa loputtomiin. Eilen koulusta lähdettyäni päätin, että lähden lenkille vaikka mikä olisi. Kahden viikon treenitauko on alkanut tuntumaan, eikä energiaa ole ollut iltaisin mihinkään. Ostin matkalta banaanin ja proteiinijuoman, jotta jaksaisin varmasti lähteä.
Kun pääsin kotiin, huomasin että puhelin pitää ladata ennen juoksulle lähtöä (tarvitsen musiikin korviini). Tässä tapahtui ensimmäinen virhe. Laitoin puhelimen lataukseen ja käperryin sohvalle peiton alle. Puolen tunnin päästä silmäluomet painoivat kuin lyijy ja oli vilu vaikka olin lämpimän peiton alla. Katsoin ulos ikkunasta, jossa oli jo pilkkopimeää. Katulampusta heijastui vain jäiset hileet jotka satoivat tuiskuna.
Mietin jo mielessäni, että antaa olla, voihan sitä juoksemaan mennä jokin muukin päivä. Jokin ääni sisälläni sai minut kuitenkin vaihtamaan ne lenkkivaatteet päälle. Päätin että puen mielummin niin että on liian kuuma, kuin niin että vilustun. Kun olin saanut kaikki vaatekerrokset päälle, tuli niin kuuma että oikeastaan odotin vain että pääsen ulos ovesta. Aluksi oli vähän liukasta ja välillä tuntui kuin olisi juossut juoksumatolla, kun kesälenkkareillani painoin menemään. Mutta kun pääsin juoksun makuun olo oli niin mahtava, etten voi sitä sanoin kuvailla!! Ei ollut yhtään kylmä, vaikka sitä pelkäsin. Piemeys ei tuntunut yhtään pahalta, vaan jotenkin rauhoittavalta. Sai juosta räkä poskella, pipo silmillä ilman että vastaantulija edes näki sinua kunnolla.
Lenkki ei ollut pitkä, mutta posket punaisina ja kroppa hiestä märkänä palasin kotiin. Ehkä minusta sittenkin on talvilenkkeilijäksi. Jotain siinä oli paljon maagisempaa kuin kesällä juoksemisessa. Tai ehkä se oli vaan uutuuden viehätystä. Niin tai näin, energiatasoni olivat lenkin jälkeen katossaan ja veri kiersi ihan erilailla kun aiempina päivinä. Ja ehkä parasta oli se, että tajusin pystyväni siihen.
Onkos muita vilukissoja, ketkä eivät ole juosseet kylmällä ilmalla? :)
Suosittelen lämmöllä kokeilemaan. Muistakaa kuitenkin olla varovaisia kun juoksette liukkaalla maalla!
Ja tiesittekö muuten, että pakkassäällä kalorinkulutus on tehokkaampaa kuin lämpimällä kelillä?
Ja talvivaatetus ja vaikeampi maasto(lumen tai jään takia) tietysti lisäävät myös kulutusta. Joten siinäkin lisää hyviä syitä lähteä lenkille!
kuvat