Elämäntaparemontti 2.0

Nyt on vain yksinkertaisesti tehtävä jotain. Se ajatus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta Ruissin jälkeen kun makasin sohvalla kolmen päivän pitsadieetin jäljiltä. Viimeisen vuoden aikana olen laiminlyönyt kehoani. Treeni on ollut vähäistä, koska se ei ole yksinkertaisesti huvittanut. Ruoka on ollut ravintolapainotteista ja ruokarytmi ihan rempallaan.

Tämä on kierre, johon ajautuu helposti, sillä kaikki palikat sellaisessa ”hyvinvointipaletissa” tukevat toisiaan. Jos ei käy urheilemassa, ei välttämättä ole energiaa kokata, ja kun syö ja liikkuu huonosti, unenlaatu on myös kamala. Ja niinpä sitä on seuraavana päivänä entistä väsyneempi. Saatika sitten, mitä tämä kierre tekee henkiselle hyvinvoinnille.

Olen joskus täällä blogissa todennut, että viihdyn parhaiten hoikassa vartalossa. Silloin kommentista tuli jonkin verran kritiikkiä. Ymmärrän hyvin, kuinka sen voi käsittää väärin. Se olikin vähän huonosti muotoiltu toteama, koska ei se pelkkä paino kyllä mitään kerro. Kyseessä ei ole suinkaan ulkonäölliset asiat, vaikka valehtelisin jos väittäisin etteikö sillä ole mitään merkitystä ettei lempivatteet enää mahdu päälle. Mutta tässä olossa se on kuitenkin ihan toissijainen asia.

Tärkein syy on  se, ettei vartaloni vain voi hyvin tämän kokoisena. Uskon että monilla on joku ominaispaino, mihin keho palaa silloin kun se voi parhaalla mahdollisella tavalla, ja jossa pysyminen ei vaadi dieettejä, kituuttamista tai epäterveitä ruokailutottumuksia. Ja nämä painot vaihtelevat ihmisillä paljon. Joku voi parhaiten minua 25 kiloa painavampana ja toinen taas huomattavasti hoikempana.Fyysinen kuntoni on todella huono ja koko ajan on jos jonkinlaista vaivaa. Väittelimme juuri siitä, että jaksanko juosta 5 kilometria putkeen, sillä en millään usko että jaksaisin ja muut olivat sitä mieltä että kaikkien normaalikuntoisten ihmisten on siihen pystyttävä. Ja näinhän se varmasti onkin. Itse en siihen tällä hetkellä kuitenkaan varmasti kykene.

En omista vaakaa, joten en tiennyt kuinka paljon elopainoa on tullut lisää siitä minun ominaispainostani (eli esimerkiksi näiden postausten kuvien otosta), mutta arvioni 8-10 kilosta osui oikeaan kun kävin lääkärissä ja minut punnittiin. Ja ehkä tässä on ihan turha puhuakaan painosta, kun se nyt ei tavallaan edes liity koko hommaan. Se nyt on vain seuraus siitä, että en voi hyvin. Painaisin ihan mielelläni tämän mitä nyt tai enemmän, jos vain tuntisin itseni energiseksi ja terveeksi.

No, tämä elämäntaparemonttihan pitäisi tunnetusti aloittaa pienin askelin. Sitä itsekin täällä olen aina toitottanut. Jos heti ensimmäisellä viikolla yrittää pyöräyttää koko arjen uusiksi, se helposti jääkin siihen yhteen viikkoon se muutos. Koska olen niin kaikki tai ei mitään -tyyppi, en kuitenkaan osannut noudattaa itse tätä neuvoani, vaan päätin että peruspalikat täytyy yksinkertaisesti saada heti kuntoon.

Niinpä söin toissapäivänä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan aamupalaa, kävin salilla voimatunnilla, söin 3 ruokaa jotka olivat täynnä sateenkaaren eri värejä, paljon kaviksia ja hyviä rasvoja, käytin hammaslankaa, venyttelin lihaksiani, makasin illalla piikkimatolla, join rauhoittavaa yrttiteetä, nuuhkin diffuuserista laventelia ja nukuin kunnon yöunet. Ja voin kuulkaa kertoa, että heti on energisempi ja aikaansaavampi olo.

Vaikka olen tällainen nollasta sataan tyyppi, on minulle myös tärkeää pitää tässäkin joku tolkku ja rentous mukana. Jos vaikka 90 ajasta syö hyvin, voi 10 herkutella pitsalla, pastalla tai ihan mitä sitten mieli tekeekään. En kieltäydy terassioluesta tai jäätelötotteröistä jatkossakaan, mutta sen sijaan koitan saada ne arkiset palikat kohdalleen.

Olen saanut jo pientä esimakua siitä fiiliksestä, mikä pian on toivottavasti ihan normaali olotila ja se kyllä innostaa jatkamaan.Olen elänyt kuitenkin niin pitkiä aikoja elämästäni todella terveellisesti, että se energinen olo on vielä tuoreessa muistissa. Ja tämä nykyinen on, no kaikkea muuta kuin sitä.

Ajattelinkin nyt, että kiinnostaako teitä ylipäätään tällaiset fyysiseen hyvinvointiin liittyvät asiat? Voisin ainakin kirjoitella siitä, miten projekti etenee ja millaisia muutoksia olen arkeeni tehnyt ja mitä asioita haluan vielä rutiineihin tuoda lisää. Ja tietysti siitä miten fiilis muuttuu.