Enjoy life now, this is not a rehearsal

Olen lähipäivinä havahtunut elämän ohikiitävään nopeuteen. Ahdistavaa, luokkatoverini totesi. Omasta mielestäni ei niinkään. Tuo ajatus on se tarvittava tuuppaus, miettiessäni pitäisikö? Tottakai pitää ja mielellään nyt, heti. Koen olevani suhteellisen nuori, mutta tietyt elämän realiteetit tulevat muutamien vuosien päästä väistämättä vastaan.

Monta vuotta olemme puhuneet ystäväni kanssa lähtevämme jonain päivänä Jenkkeihin ajamaan Californian rannikko ylhäältä alas. Jonain päivänä. Kun koemme olevamme nuoria ja kuolemattomia, unohtuu usein se, ettei nuoruus kestä ikuisesti. Silloin saattaa yhtenä päivänä huomata, että tietyille asioille on jo liian myöhäistä.

Toki ajatus voi olla lohduton jonkun mielestä, mutta itse en näe sitä niin. Haluan vain hiukan ravistella itseäni (ja teitä) irti siitä sitku-elämästä. Kivatkin asiat vaativat hiukan uskallusta sitä ensimmäistä askelta ottaessa. Mitä isompi unelma, sitä pelottavampi ensiaskel.

Minulle on tällä hetkellä tärkeää matkustaa ja nauttia tämänhetkisen elämäni riippumattomuudesta. Sen takia käytän lähes kaikki rahani matkustamiseen. Ei se mene niin, että odottelen sitä hetkeä kun tililläni makaa muutama tonni ylimääräistä, ja keksin että ”hei näähän voisi käyttää vaikka matkustamiseen”. Saatan etsiä sopivia lentoja ja hotelleja vaikka 6 tuntia putkeen, kunnes löydän omalle lompakolleni sopivan vaihtoehdon.

Uskon, että monet antavat pienen epävarmuuden lannistaa jo ennen asioiden selvittelyä. Kerron nyt havainnollistavan esimerkin. Työkaverini kertoi lähtevänsä muutamaksi päiväksi New Yorkiin, koska enempään ei ole varaa. Hän laskeskeli, että edestakaiset lennot maksavat noin 700 €, ja hotelli Manhattanilla on halvimmillaan 150€/yö. Aloin etsiä hänelle sopivaa Airbnb-asuntoa ja lentoja sormet syyhyten ja lopulta löysin aivan upean asunnon downtownista ja todella hyvät lennot viikoksi, yhteishintaan 620 €.

Ennen siis kun olet valmis luovuttamaan unelmasi suhteen, tarkista onko se oikeasti niin mahdoton kuin kuvittelit?

Samaa sääntöä voi soveltaa ihan mihin muuhunkin unelmaan. Kuulen niin usein sanottavan ”sitten jonain päivänä aion kyllä…”. Kuitenkaan näiden unelmien eteen ei kamalasti tehdä töitä, vaan odotetaan että jonain päivänä se vain tippuu syliin. Jos siis unelmoit omasta asunnosta, maratonin juoksemisesta, ulkomaille muutosta, tai moottoripyöräkortin ajamisesta, ala tänään tehdä asioita sen saavuttamiseksi. Pidä palkinto mielessä, niin on helpo luopua muista asioista. Ota se ensimmäinen askel nyt.

Ja niin, me ostettiin vihdoin ne lennot. Olen keväällä 2 kuukautta pois Suomesta elellen juuri tämän hetken unelmaa. Siihen asti luovun viikonlopuistani, ravintolaillallisista, drinksuista ja kaiken muun paitsi ruoan ostamisesta. Eikä muuten haittaa yhtään!

Kuvat on Indonesiasta Gili Trawanganilta 4 vuotta sitten. Aivan huikea paikka sekin. Unelmarikasta sunnuntaita kaikille!