Epäonnistumisista

Niin kuin aiemminkin olen sanonut, epäonnistumisissa ei ole mitään pahaa. Olen itse epäonnistunut monta kertaa urheilun saralla, ja into on siitä laantunut. Niistä virheistä ei saisi kuitenkaan lamaantua, vaan yrittää oppia, mikä meni vikaan.

Tässä pari hyvää esimerkkiä:

Kommentit

Tahra (Ei varmistettu)

Epäonnistuminen on usein opettavaisempaa kuin onnistuminen. Minua harmittaneet epäonnistumiset eivät ole kyllä liittyneet urheiluun. En ole kilpailunhaluinen. Suunnistuskilpailussa 7-vuotiaana löysin kaikki rastit ja pääsin maaliin. Olin ikionnellinen ja ylpeä itsestäni. Tiesin kyllä etten voittanut, mutten välittänyt siitä. Olin tullut maaliin! En edes tiennyt että kilpailun idea oli se, että ne rastit kerätään ja maaliin tullaan mahdollisimman lyhyessä ajassa :D Minusta ei sitten tullut sitä Minna Kauppia, mutta koin liikunnan iloa. Sellaista mikä koululiikunnassa ei ilmeisesti kuulu opetussuunnitelmaan (tuo oli siis harrastuskilpailu).Epäonnistuminen elämän muilla alueilla on toisinaan ketuttanut ihan hirvittävästi, mutta aika pian olen sitten ajatellut että no, enskerralla paremmin.

Elisa (Ei varmistettu)

Tiedän tunteen. Ja veikkaan et tosi monella on tollanen olo salilla ensimnäisiä kertoja. Siinä sitten tuijottelee niitä ohjeita ihan idioottina. Ja mulla on usein ongelmia niiden säätöjen kanssa. Ne kun tuntuu olevan joka salilla eri. Mutta kun mietti että ei sitä itsekään ikinä seuraa muiden puuhia siellä, niin luultavasti kukaan ei seuraa myöskään sinun puuhiasi. :)

Elisa (Ei varmistettu)

Kiva :) Hyvältä näyttää blogisi! Harmi jos poikaystävä syö epäterveellisesti, on varmasti hankalampi syödä itse terveellisesti :/ Tsemppiä treeneihin! :)

Elisa (Ei varmistettu)

Kyllähän se aluksi ketuttaa, mutta sen jälkeen usein huomaa kuinka tarpeellista oli tehdä se epäonnistuminen. Meillä aina opettaja sanoo koulussa, että on parempi epäonnistua ensimmäisellä kerralla, kuin tehdä sattumalta oikein. Ja tuo on ihan totta!

Laura (Ei varmistettu)

Ihanan blogin löysin, aivan samanhenkistä kamaa kun mun elämässä! Liityin lukijaksikin sulle. :) Liikuntaan ja terveellisyyteen pyrkimisestä kirjoittelen itsekin, jos kiinnostaa:http://kaunisvartalo.blogspot.fi/:)

Elisa (Ei varmistettu)

Minäkin olen aika surkea vielä siinä. Mutta tosiaan opettelen kovasti :) Voisin tehdä tästä vähän laajemmankin jutun tosiaan, heti kun saan koneen! Mulla on ihan kauheesti jo juttuja mistä haluaisin kirjoittaa. Kääk, millonkohan saan sen koneen ja netin!:D

Senja (Ei varmistettu)

mä oon maailman surkein epäonnistuja. siinäkin voi oppia paremmaksi ja sitä on harjoiteltava. niitä epäonnistumisia vaan sattuu nyt olemaan elämässä aika ajoin eikä niistä saa lamaantua tai jäädä suremaan.. tästä olisi kiva lukea pitempikin postaus=)

Tara (Ei varmistettu)

Mä pelkään myös epäonnistumista ja varsinki sali treenamisen kanssa :( mua inhottaa ajatus, et muut katsoo ja miettii miten väärin teen joitakin liikkeitä. Varsinkin sillon, kun alotin treenamisen menin aina sillon ku sali oli hiljasimmillaan, enkä vieläkään tykkää mennä treenaamaan sillon kun on paljon ihmisiä. Pikku hiljaa saanut luottamusta salin puolella, mutta hitaasti :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.