Eräänlainen selviytymistarina

Haluan ensimmäiseksi sanoa, että tämän postauksen kirjoittaminen vaati minulta hurjasti rohkeutta. Toivon kuitenkin, että voisin vaikuttaa tällä edes yhteen ihmiseen, joka mahdollisesti kamppailee samojen asioiden kanssa.

Kun olin lukiossa, minulla oli todella huono itsetunto. Se ei välttämättä näkynyt ulospäin, mutta olin masentunut ja epävarma itsestäni. Kaikki eskaloitui pakonomaiseen laihduttamiseen. Saatoin yhtenä päivänä syödä yhdet nuudelit, toisena en mitään. Elin tupakalla, kahvilla ja diettikokiksella. Aamusta iltaan laskin kaloreita ja mieleeni ei mahtunut muita ajatuksia kuin laihtuminen. 

Raukka minä, lempijuomani parissa

 Näiltä ajoilta ei kamalasti ole kuvia, koska olen poistanut melkein kaiken. Kroppani voi todella huonosti, ja olin jatkuvasti kipeä. Huolet huuhdottiin alkoholilla monta kertaa viikossa. Olin mielestäni näihin aikoihin todella lihava, ja näin kun jälkeenpäin vuosien jälkeen katson kuvia, näen vain eksyksissä olevan pikkutytön. 

 Miksi sitten kerron tästä? Koska uskon, että siellä ruudun toisella puolella on monia ihmisiä, jotka uskovat että syömättömyydellä pääsee nopeasti laihtumaan. Se voikin olla hetkellisesti totta. Kun ei syö moneen päivään mitään, tietysti laihtuu. Kaikki lihakset vartalossa alkaa pikkuhiljaa hävitä. Mieli on kokoajan maassa, ja se vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiisi.

Jossain vaiheessa sain jollain tavalla elämästä kiinni, ja kun aloin syömään normaalisti, kroppani varastoi samantien kaiken ruoan rasvaksi. Lihosin todella nopeasti, ja koska minulla ei ollut mitään lihaksia jäljellä, voin erittäin huonosti. Tätä jatkuikin jonkin aikaa, kunnes päätin tehdä jotain asialle. Usein laihdutin taas samalla tavalla, (olemalla syömättä) ja sitten taas lihosin. Surullisen kuuluisaa jojoilua siis. Nämä seuraavat kuvat ovat siltä ajalta, kun kilot alkoivat tulla takaisin.

Vaikka en ole lihava näissä kuvissa. En ollut ollenkaan tyytyväinen itseeni. Ja nytkin minun on vaikea julkaista näitä kuvia. Niinkun niistä näkee, kaikki rasva kerääntyi vyötärölle ja käsivarsiin, missä ei ollut ollenkaan lihaksia.
 Halusin tehdä laihdutukseni terveellisesti, joten aloin syömään maitorahkaa, tonnikalaa, raejuustoa. Luulin, että söin paljon ja monipuolisesti. Totuus oli kuitenkin vielä kaukana. Tie on kuitenkin pitkä ja kivinen, ja uskon että minun piti käydä tuokin vaihe läpi.  Jossain vaiheessa innostuin kunnolla salitreenistä, ja ymmärsin että jos vedän pari leukaa tai nostelen muutaman kerran painoja, minusta ei tule kehonrakentajan näköistä. Tämä on varmasti monen tytön pulmana.  Vasta kun aloin syömään monipuolista ruokaa, ja tarpeeksi paljon, aloin nähdä tuloksia.
Seuraavat kuvat ovat kesältä 2011, jolloin minulla oli takana vuosi salitreeniä.

Olen aina kärsinyt H-mallisesta vartalosta, ja ongelmanani on ollut se, että olen yrittänyt saada vyötäröä pienemmäksi. Lopulta ymmärsin että minun tuleekin saada lihaksia lanteille ja rinnanympärystä isommaksi.Tähän aikaan vedin paljon leukoja, ja söin todella suuria määriä. Eikä tuo vartalo nyt varsinaisesti mikään bodarin vartalo ole!

Kesän jälkeen urheilu vain ”jäi”, mutta koska olin vuoden ajan tehnyt säännöllisesti lihaskuntoharjoittelua, lihakseni poltti hyvin rasvaa edelleen. Tämänkin takia kannustan kaikkia lihaskuntoharjoitteluun. Nämä seuraavat kuvat ovat viime talvelta, kun olin reissussa. Siellä tein pientä Ghetto workoutia aina välillä, mutta en sen kummempaa :)
 Bungalowissa leukoja :D

 Tällä hetkellä syön todella usein ja terveellisesti, ja voin hyvin. Tärkein muutos on ollut itseluottamukseni takaisin saaminen. Urheilu ja hyvä ruoka tekee ihmeitä myös henkiselle hyvinvoinnille. Toivoisinkin, että jos joku siellä ruudun toisella puolella uskoo, että syömättömyydellä voidaan saavuttaa unelmavartalo, ottaisi omista kokemuksistani opikseen.  Jos joku uskaltautuu, niin kommentoikaa. Onko jollain samoja kokemuksia?