EROON KATEUDESTA

Kateus on ollut nyt jotenkin pinnalla viime aikoina ajatuksissani. Suoraan sanottuna kateellisuus suututtaa. Olen itsekin toki tuntenut kateutta elämäni aikana, joten tiedän että tunne on yksi epämieluisimmista tunteista mitä on. Nykyään olen onnekseni melko vapaa näistä tunteista ja välillä minun on vähän vaikea käsittää koko kateutta. Kun en nyt oikein ymmärrä, mitä se on minulta pois, jos jollain pyyhkii hyvin? Omassa elämässäni olen ainakin sitä onnellisempi, mitä paremmin lähipiirilläni menee. Eikä niiden tarvitse oikeastaan olla edes lähipiiriä. Kun minun ikäiseni Stina valittiin Cosmopolitanin päätoimittajaksi, kiljahtelin kotona ilosta, että ”KUINKA SIISTIÄ!”. Tällaiset uutiset saavat minut täyteen intoa ja lisäävät luottamusta myös omaan tekemiseen. Muiden onnistumiset ja ilon aiheet toimivat inspiroivana moottorina ja nostavat positiivisella tavalla rimaa. 

Kateellisen henkilön tunnistaa minusta nopeasti siitä, että hänen on helppo kritisoida muiden tekemiä valintoja ja arvostella muutenkin ihmisiä niiden selän takana. Toisten iloisiin uutisiin suhtaudutaan aina varauksella ja innostusta latistetaan kertomalla mitkä kaikki asiat voivat mennä vielä pieleen ja huomautetaan, että  ”minä en ainakaan lähtisi tuollaiseen hommaan mukaan”.  On paljon helpompaa kohdistaa arvostelu toiseen ihmiseen, kuin tarkastella itseään kriittisesti. Ongelmallisinta tässä on mielestäni se, ettei kateellinen ihminen usein ymmärrä olevansa kateellinen. 

Sosiaalinen media on nostanut kateuden ihan uudelle tasolle. Blogit, Facebook ja Instagram täyttyvät ulkomaan reissujen, ravintolaillallisten, uusien vaatteiden ja ystävien kuvista. Näitä katselemalla voi tulla sellainen olo, että omassa elämässä ei tapahdu yhtä paljon mukavia asioita. Sen sijaan, että kateuden puuskissaan kohdistaa vihansa tähän toiseen henkilöön, olisi hyödyllisempää tunnustaa kateus itselleen ja miettiä mitkä asiat herättävät tämän tunteen?

Uskon kateuden lähes aina kumpuavan epätyytyväisyydestä omaan tilanteeseensa. Ymmärtäähän sen toki. Sinkkuna toisen parisuhdehehkutukset saattavat viedä huomion entistä enemmän siihen, ettei sinulla ole rakkautta elämässäsi tai toisen palkankorotus voi muistuttaa sinua huonosta rahatilanteestasi. Kun kuitenkin ymmärtää, mikä tunteen laukaisee, on sitä helpompi käsitellä. Kateuden tunteet voivat myös toimia tietynlaisina tienviittoina siinä, mitä itse haluat elämääsi. Jos kateutta herättää toisen matkakuvat, voisitko itse alkaa suunnitella reissua ja säästämään sitä varten? 

Vertailu ja muiden kanssa kilpailu on myös täysin turhaa, ellei se toimi tsemppaavana voimana. Toki muista kannattaa ottaa mallia ja toisen tapoja tutkimalla voikin oppia paljon. Itse olen ainakin joskus ihaillut ystäviäni, jotka menevät kuin kala vedessä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja yrittänyt benchmarkkailla heiltä hyviä niksejä oppiakseni itse siinä paremmaksi. Silti kilpailu kannattaa tehdä vain itseään vastaan. Aina löytyy nimittäin joku, joka tekee asiat paremmin, joten kierre on loputon. Jos sen sijaan tekee itse parhaansa, ja opettelee tuntemaan kiitollisuutta niistä korteista mitkä itselle on jaettu, voi kateuden tunteista päästä eroon. Luultavasti sinunkin tilanteesi on tällä hetkellä jollekin toiselle inspiraatio. 

Kuvat Kira Kosonen