FINALLY
Viime päiviä on varjostanut ihan hullu stressin määrä, joka on myös näkynyt täällä blogin puolella postaustahdin hiljenemisenä. En ole koskaan ollut näin pitkää aikaa ulkomailla, vaikka nykyään se tuntuu olevan ihan arkipäivää, että ihmiset muuttavat maasta toiseen lyhyelläkin suunnitteluajalla. Seuraavalla kerralla osaa varmasti ottaa jo rennommin. Eikä tässä nyt loppuelämäksi olla pois muuttamassa, mutta silti omaan suht tavalliseen elämään tämä on hurjan iso elämänmuutos.
Parissa vuodessa asuntoomme on kerääntynyt ihan käsittämättömän paljon tavaraa, ja niiden pakkaamisessa vierähti kyllä paljon kauemmin kuin olin kuvitellutkaan. Sain lainattua tämän ihanan liilan American Tourister laukun PR-toimistosta, ja se on ollut ihan hurjan suuri apu tässä muutossa. Koska laukku itsessään on niin kevyt, sain jotenkin kummasti mahdutettua kaikki tavarani juuri alle 20 kilon.
Vaikka olen aina pitänyt itseäni melko heittäytymiskykyisenä ja seikkailunhaluisena, olen huomannut, etten ehkä osaakaan suhtautua muutokseen yhtä kepeästi kuin olisin toivonut. Suuri rikkaus on kuitenkin se, että saan mukaani poikaystäväni, joka pitää omankin pääni kasassa silloin kun meinaan itse menettää järkeni. Toinen ihana asia on se, että yksi parhaista ystävistäni asuu täällä manhattanilla parin kadunkulman päässä meistä. Nyt kun on päästy tähän pisteeseen, että kirjoittelen tätä postausta täältä kämpiltä ja kaikki asiat on saatu hoidettua, on kaikki epäilykseni tipotiessään. Täällä on ihmisen hyvä olla.
Koska pää on ollut niin pyörällä pari viikkoa, alkaa vasta nyt oikeasti tajuamaan, että koti on hetken aikaa muualla. Vietin valehtelematta koko viime viikon tässä Gina Tricot’n kokoasussa. Pukeutumiseni heijastelee aina olotilaani, ja silloin kun on vähän stressaava olo, on mielestäni ehdottoman tärkeä pukeutua mukavasti. Matkustin samassa asussa ja se oli kyllä hyvä päätös. Oli nimittäin ihan hurja lentokeli ja siinä pyörityksessä oli erityisen tärkeää olla mukavat vaatteet päällä. Nyt täytyy kuitenkin alkaa vähän purkaa tavaroita!