HYVÄ ELÄMÄ
Sain aamulla kommentin, jossa toivottiin kirjoitusta siitä, mitkä ovat omasta mielestäni hyvän elämän elementit. Aihe on melko vaikea, mutta mielenkiintoinen. Mikä tekee elämästä hyvää? Tätä ovat monet vuosien saatossa pohtineet, mutta mitään universaalia ohjenuoraa siihen tuskin on mahdollista luoda. Aloinkin pohtia asiaa enemmän yksilötasolla.
Suurelta osin mielestäni hyvä elämä on asennekysymys. Tämän sanoessani oletan, että perusjutut ovat kunnossa. Kaikille tuttu Maslown tarvehierarkiakin alkaa siitä, että meillä tulee olla fysiologiset tarpeet tyydytettyinä. Monet meistä aliarvioivat esimerkiksi riittävän unen ja säännöllisen ruokarytmin vaikutusta tyytyväisyyteemme. Olen itsekin tajunnut sen kunnolla vasta aikuisiällä. Kun nukun arkisin vähintään 8 tuntia yössä ja ruokailen mahdollisimman usein, luon pohjan sille hyvälle elämälle. Viikonloppuna voikin valvoa surutta myöhään, kun viikon aikana ei ole kasaantunut univelkoja.
Monilla kuitenkin on perusjutut ihan kunnossa, mutta eivät koe elämäänsä hyväksi. Tässä päästäänkin takaisin tähän asenteeseen, josta aina täällä höpöttelen. Minun mielestäni yksi merkityksellisimmistä asioista hyvässä elämässä on yksilön vastuunotto. Useasti ihmiset tuntuvat unohtavan, että he eivät ole mitään uhreja, joita kohtalo heittelee suuntaan sun toiseen vaan heillä on kaikki valta valita itse ne omat polut elämässään. Päämäärät ja niiden saavuttaminen on myös tärkeää, jotta elämä tuntuu nautinnolliselta. Mielestäni kova työ ja tietynlainen uurastus kuuluu hyvään elämään. Se tunne, kun oma työ kantaa hedelmää, on yksi hienoimmista tunteista.
Tähän liittyy myös se, että löytää sen oman juttunsa. Työ on niin iso osa elämää, että vaikka ei löytäisi sitä intohimoa mitään alaa kohtaan, tulisi se oma työ tuntea merkitykselliseksi jollain tapaa. Merkityksellisyyttä voi toki hakea muustakin elämästä. Itse koen olevani ainakin todella onnellinen silloin, kun koen itseni tarpeelliseksi. Joko työssäni tai ihmissuhteissani.
Yksi kompastuskivi hyvää elämää tavoitellessa on se iänikuinen ”sitku”-ajattelu. Vaikka on tärkeää että on niitä päämääriä, ei pidä unohtaa sitä että elämä on tässä ja nyt, eikä meillä ole muuta hetkeä kuin nyt. Kun osaa aina keskittyä siihen käsillä olevaan hetkeen, eikä elää jatkuvasti tulevaisuudessa tai muistella menneitä, alkaa huomata niitä arkisia kauniita asioita ihan jokaisessa päivässä.
Ihmissuhteet ovat tietysti yksi tärkeimmistä asioista. Muista ihmisistä saa niin paljon energiaa, mutta vastaavasti negatiivinen lähipiiri voi huonontaa elämänlaatua. Se että koemme saavamme kannustusta ja turvallisuudentunnetta esimerkiksi puolisolta tai ystäviltä, auttaa meitä menestymään myös muilla elämän alueilla. Tulisi muistaa myös jakaa näitä vastavuoroisesti myös muille ihmisille.
Muutenkin hyvän tekeminen ja omien arvojen mukaan eläminen, on oleellinen osa onnellisuutta. Pahan puhuminen, ilkeät teot ja muiden kadehtiminen ei mielestäni kuulu hyvään elämään. Onnellinen ihminen kannustaa ja auttaa myös muita, sekä inspiroituu heidän saavutuksistaan. Positiiviset teot synnyttävät iloisen mielen ja voi elää elämänsä ilman syyllisyydentuntoa.
Koska kaikki meistä kohtaamme jonkinlaisia haasteita elämässämme, ei ole yhdentekevää miten niihin suhtaudumme. Näämmekö epäonnistumiset opetuksina vai lamaannunko me niistä täysin? Katkeroidummeko anteeksiannon sijasta? Olemmeko vihaisia surun sijaan? Pelkäämmekö aina pahinta vai uskommeko jopa mahdottomaan?
Siinäpä onkin mielestäni se hyvän elämän salaisuus.
Mikä teistä tekee elämän hyväksi?