Isänpäivä <3

Tänään on isänpäivä ja kerrankin olen juhlimassa sitä Suomessa. Keskiviikkona katsoin Afterwork-podcastin vinkkaamana Hyvä Mies- lyhytelokuvan, joka syntyi alunperin mainoskampanjaksi kuvatun materiaalin pohjalta. Jenni podcastissa jo varoittelikin, että video saattaa saada kyynelkanavat auki ja itsehän pillitin jo parin ensimmäisen lauseen jälkeen.

Olen miettinyt lähiaikoina sitä, kuinka kohdalleni onkaan sattunut elämäni aikana niin hyviä miehiä. Ja kuinka joskus naiivisti ajattelin, että huonoissa suhteissa pysyttelijät eivät vain osaa arvostaa itseään tarpeeksi ja saisivat kyllä parempaa jos vain tajuisivat sitä vaatia. Mutta mitä jos sellaista hyvää ja tasa-arvoista parisuhdetta ei osaa edes toivoa sillä sellaista ei ole koskaan nähnyt? 

Mitä vanhemmaksi on tullut, sitä paremmin osaa nähdä omien vanhempiensa vaikutuksen omassa nykyhetkessä. Lapsuuden kodissani oli hurjan tasa-arvoinen jako aikalailla kaikessa. Kummatkin vanhemmat jäivät kotiin vuorollaan vanhempainvapaille, kotityöt jaettiin tasan ja muutenkin kummankin mielipide tuntui saman arvoiselta. Sen takia olen pitänyt tällaisia asioita itsestäänselvyytenä myös kaikissa omissa suhteissani ja osannut myös vaatia sitä. 

Sanottakoon vielä, että ymmärrän hyvin myös sellaisia parisuhteita joissa yhteisestä päätöksestä toinen hoitaa esimerkiksi enemmän kotona asioita ja toinen ottaa suuremman vastuun esimerkiksi taloudellisista asioista. Kunhan järjestelyt ovat kummallekin osapuolelle mieluisia. 

Se, että isäni oli kanssani vanhempainvapaalla saattaa olla yksi syy siihen, miten meistä tuli niin läheisiä. Meillä oli aina omia juttuja ja kepposia jo ollessani pieni. Muistan kun isäni oli ostanut ensimmäisen kännykän ja soitimme siihen kotimme lähellä olleesta puhelinkopista saadaksemme sen numeron talteen. Sitten piilouduimme nurkan taakse, odotimme että joku käveli puhelinkopin ohi ja soitimme samanaikaisesti siihen. En muista minkälaisia nämä puhelut ohikulkijoiden kanssa oli, mutta ainakin hyvin huumoria revimme siitä.

Toinen syy on se, että muutimme kahdestaan asumaan kun olin 11-vuotias. Nykyäänkin asumme parin kilometrin päässä toisistamme ja näemme yleensä monta kertaa viikossa. Isäni on näyttänyt minulle sen hyvän miehen mallin jo ollessani lapsi, ja samalla asettanut riman korkealle omissa ihmissuhteissani. 

Meitä yhdistää moni asia isäni kanssa. Rakastamme kumpikin esimerkiksi New Yorkia, vaatteita, kulttuuria ja hyvää ruokaa. Meillä on samanlainen huumorintaju ja kummallekkin on ensisijaisen tärkeää olla aina ajoissa paikalla. Temparamentiltamme olemme kuitenkin monissa asioissa kuin yö ja päivä. Siinä missä minulla on melkoisen kiivas luonne, isäni ei hermostu juuri mistään. Hän on myös aina elementissään kaikenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja rakastaa olla ihmisten ympäröimänä. 

Hän on myös sielultaan sellainen ikinuori, joka haluaa aina tietää kuumimmat ravintolat, baarit ja puhelinsovellukset. Yleensä kuulenkin niistä ensimmäisenä isältäni. Kerran olimme Flow-festareilla isäni ja äitipuoleni kanssa ja bailasimme siellä pikkutunneille jonkun indie-bändin telttakeikalla. Toivoisin myös itse säilyttäväni tällaisen uteliaisuuden vanhetessani. 

Ihanaa isänpäivää tasapuolisesti kaikille isille, isäpuolille ja isähahmoille! <3