Itseluottamus
Kun olin noin 5-vuotias, paras ystäväni piti naamiaiset. Ne olivat elämäni ensimmäiset naamiaiset, ja olin hyvin innoissani asiasta. Halusin ehdottomasti pukeutua pelleksi. Nautin pienenä esiintymisestä, ja muiden hauskuuttamisesta, ja mielestäni pelleksi pukeutuminen oli varsin hyvä idea. Vanhempani näkivät vaivaa keksiessään minulle hienoa pelleasua.
Minulla oli isäni suuret shortsit, henkselit, pienen pieni hattu keikkumassa päälaella ja tietenkin kasvot maalattuna, kuten klovneilla yleensä. Olin todella innoissani asustani, ja katselen edelleen huvittuneena kuvia jotka on otettu ennen juhliin menoa. Kun pääsin paikan päälle naamiaisiin, huomasin että kaikki muut tytöt olivat pukeutuneina satujen prinsessoiksi, keijukaisiksi, ballerinoiksi ja muiksi sieviksi olennoiksi. Samantien tunsin itseni hölmöksi, rumaksi, poikamaiseksi, ja muuten vain joukkoon kuulumattomaksi. Itkuhan siinä meinasi tulla, juhlat olivat ihan pilalla.
En muista, että kukaan olisi pilkannut minua juhlissa, tai muutoin saanut oloani tuollaiseksi. Se johtui siitä, että itse aloin vertailemaan itseäni muihin. Olin ollut täydellisen tyytyväinen omaan asuuni ennen paikalle tuloa, mutta samantien kun näin muiden asut, omani tuntui huonolta ja hölmöltä. Näin jälkikäteen olen ajatellut, kuinka hienoa oli erottua joukosta omalaatuisella asulla kun kaikki muut olivat prinsessamekoissa. Silloin sitä oli vaikea käsittää.
Samanlaista tapahtuu myös valitettavasti aikuisille ihmisille. Juhliin lähtiessä katsoo itseään peilistä ja on tyytyväinen näkemäänsä, mutta paikan päällä alkaakin vertailla itseään muihin ja yhtäkkiä itsevarmuus on tipotiessään. Ihmisillä tuntuu olevan sisäänrakennettuna tarve verrata itseään muihin. Aina löytyy joku, joka saa sinut tuntemaan itsesi huonommaksi jollain osa-alueella. Tällainen vertailu on todella epäinhimillistä itseäsi kohtaan. Toivon, että kaikki pyrkisivät siitä eroon. 
On eri asia ihailla muita ihmisiä, ja pyrkiä saavuttamaan samoja asioita kuin he. Se toimii hyvänä motivaattorina ja kannustaa jaksamaan. Koskaan ei saisi kuitenkaan samalla väheksyä itseään. Hyvä itseluottamus todella näkyy ulospäin, ja siitä on hyötyä kaikillä elämän osa-alueilla. Ole itsellesi armollinen. Jos et ole tyytyväinen johonkin itsessäsi, pyri muuttamaan sitä, mutta älä väheksy itseäsi sen takia. Keskity positiivisiin asioihin itsessäsi. 
Kuulin jonkin aikaa sitten, että monilla ihmisillä on todella huono minäkuva. He toistavat mielessään itselleen pitkin päivää negatiivisia asioita itsessään. Heillä on siis jatkuvasti joku pään sisällä kertomassa, kuinka he eivät pysty johonkin tai kuinka huonoja he ovat jossain asiassa. Tämä on ihan kamalaa! Se, mitä sinä itsestäsi ajattelet vaikuttaa siihen millaisena muutkin sinut näkevät. Kannusta siis itsäsi mielessäsi, mieti esimerkiksi sitä, kuinka HYVIN suoriuduit joistain asioista, ja keskity positiiviseen. Tällainen sisäinen puhe auttaa sinua saavuttamaan hyviä asioita elämässäsi. 
Kukaan ei ole täydellinen, eikä siihen kannata pyrkiäkään. Lopeta itsesi vertaileminen muihin, ellei se toimi pelkästään positiivisena motivaattorina. Koskaan et voi tietää, mitä ongelmia sillä, jota kadehdit saattaa olla. Ulkokuori ei aina kerro kaikkea. 
Nykymaailmassa ihmisillä on todella epärealistisia ulkonäköihanteita. Jos ihailee vain lehtien sivuilta kuvamanipulaation läpi käyneitä malleja, voi olla varma ettei tule koskaan saavuttamaan unelmavartaloaan. Minä tiedän että en ole täydellinen, enkä haluaisikaan olla. Pienet rosot tuovat vain persoonallisuutta. Silti herään joka aamu ja katson tyytyväisenä peiliin. 
Vaikka tämän tekstin punainen lanka saattoi kadota jossain matkan varrella, tärkein sanoma oli luultavasti se, että rakastakaa itseänne! Jos te ette tee sitä, miksi odotatte jonkun muun rakastavan?
Jos joku jaksoi lukea pitkän tekstin läpi, millaisia ajatuksia heräsi?
Rakastatteko te tarpeaksi itseänne?