Jalkapalloa auringonlaskussa

DSC_7950.jpg

Taisin jo aiemminkin mainita, miten olen hämmästellyt, kuinka monet nuoremmista leiriläisistä on pidemmällä reissulla yksin. On kierretty Kambodzassa ja Vietnamissa ja seuraavat maat on vielä arvoituksia. Mennään sinne, minne halpoja lippuja saa, mistä joku sattuu kertomaan mielenkiintoisia tarinoita, tai mikä yksinkertaisesti sattuu hyvin reitille. Kotiin palataan keväämmällä rinkka täynnä kertomuksia uusista kulttuureista, facebook täynnä uusia ystäviä maailman kaikista eri kolkista ja mieli taas hiukan avoimempana.

Matkat ovat useamman kuukauden pituisia, eikä yksin reissaaminen tunnu jännittävän lainkaan. Mietin itseäni 18-vuotiaana, eikä minusta olisi kyllä ollut tuohon. Vaikka koin silloin olevani hyvinkin rohkea, itsenäinen ja seikkailunhaluinen, ei minusta varmana olisi ollut matkustamaan noin pitkää aikaa yksin. En tiedä olisiko minusta nyt kymmenen vuotta myöhemminkään siihen. Reissuhimo on silti yltynyt näiden tyyppien juttuja kuunnellessa, ja olen jopa alkanut miettiä ettei se nyt olisi ehkä maailmanloppu, mikäli sitä asuntoa ei vielä löydykään. Voisin hyvin viettää ainakin toisen kuukauden vielä lämpimässä, varsinkin jos poikaystävän saisi houkuteltua mukaan. 

Tänään suunnattiin koko jengillä rannalle ennen auringonlaskua surffaamaan, pelailemaan jalkapalloa, heittelemään frisbeetä, juomaan olutta, leikkimään koirakaverien kanssa ja ottamaan iisiä. Tällaiset illat on ihan parhaita. Nyt alkaa silmäluomet painaa sen verran paljon, että täytynee siirtyä sänkyyn. Huomenna aamulla lähdetään Saran kanssa Ubudiin päiväretkelle!

DSC_8630.jpg

DSC_8636.jpg

DSC_7935.jpg

DSC_8649.jpgDSC_8640.jpg

DSC_8654.jpg

DSC_8680.jpg

DSC_8686.jpg

DSC_8694.jpg

DSC_8262.jpg

DSC_8697.jpg

DSC_8268-2.jpg

DSC_8275.jpg

DSC_8743.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *