Kaamosmasennus

Katson ikkunalaudalla nököttävää chilipuuta ja sen riisuttuja oksia. Valoa ei riitä edes niille, jotka hartaasti sitä koko päivän odottavat miltei ikkunaruutuun liimautuneena. Mietin, miten raukka selviää tästä talvesta. Tunnen sekä sääliä, että syvää sielujen sympatiaa tuota kasvia kohtaan. Talvi on tuntunut kamalan pitkältä ilman yhtään ulkomaanreissua. Samalla tekee mieli soimata itseäni siitä, että edes ajattelen tällaista. 

Suomessa pysyminen on ollut oma valintani. Ja se, että ylipäätään on mahdollisuus lähteä muualle, on ihan järkyttävän suuri etuoikeus. Yritän saada aivot nyrjähdytettyä kiitollisuuteen valittamisen sijaan.

Mietin kumpi voittaa: ilmastoahdistus vai kaamosmasennus?

Selaan melkein tunnin verran kuvia aiemmilta reissuilta. Yritän imeä D-vitamiinia sinisenä hehkuvan koneen näytön kautta. Tuntuu että pääsen hetkeksi karkaamaan johonkin toiseen todellisuuteen. Vaikka patterit hyrräävät täysillä tehden ilmasta rutikuivan, on asunnossa silti kolkkoa. Lämmittelen kohmeloisia sormiani tietokonetta vasten. Puen toiset villasukat jalkoihin ja kokeilen samalla varpaita. Ne tuntuvat pakastekatkaravuilta. 

Laitan teeveden keittymään ja vedän sukkien päälle vielä pörröiset tohvelit. Googlaan, mitä pimeys tekee aivokemialle yrittäessäni selittää tätä oloa. Opin, että iän myötä oireet pahenevat. Väsymys selittyy sillä, että syvän unen määrä vähentyy ja uni on pinnallisempaa.

Googlaan, paljon asuntojen vuokrat ovat Lissabonissa. 500 eurolla/kk saa jo kelpo asunnon, 300 eurolla/kk pienen luukun mikrolla ja parisängyllä. 

Yritän muistella sitä, kuinka kolme vuotta sitten vietimme koko talven ja kevään ulkomailla. Sitä, kuinka paljon ikävöin Suomea ja kaikkea täällä niin arkista. Huomaan silti romantisoivani tuota aikaa. Ajattelen varhaisia aamuja, kuumia iltapäiviä, tuoreita hedelmiä, simppeliä elämää vaatimattomissa oloissa, iltasurffeja ja pitkiä yöunia. Yritän miettiä, kuinka lopulta hotellielämä ahdisti, kuinka monta vatsatautia ja epämääräistä kuumetta minulla oli, ja kuinka seikkailunhaluni pikkuhiljaa väheni olemattomiin. 

Tuijotan kalenteria auringon lasku- ja nousuajoista. Tänään aurinko laskee tänään 16.20, viikon päästä 16:39. Se kuulostaa kovin lohdulliselta. Päivä pitenee nyt hurjin harppauksin, joten kohta sitä vain lasketellaan kohti pitkiä päiviä ja yöttömiä öitä. 

 

Kommentit

jennnni (Ei varmistettu)

Fiilaan! Kesällä edessä paluumuutto Suomeen. Ahdistaa jo nyt ajatus kokonaisen talven viettämisestä Suomessa. Oon luvannut itselleni että vähennän lentämistä radikaalisti kun asetun yhteen maahan asumaan, mutta tiedän jo nyt että mun on pakko päästä talvella pois. Minkäs teet!

Elisa Lepistö

Ainakin saat lempeän laskeutumisen tänne pohjolaan kun tulet kesällä. Muistan ainakin itse kun palattiin kesän alussa (tosin oltiin oltu vain vähän alle vuosi pois) niin sellainen "kuherruskuukausi" Helsingin kanssa kesti vaikka kuinka pitkään. Pitäisi yrittää vaan palauttaa mieleen niitä omia fiiliksiä silloin :D 

jennnni (Ei varmistettu)

Suomen kesä on kyllä ihana ja silloin mieluiten olenkin siellä <3 Nämä pimeimmät kuukaudet on vaan liikaa.

Emmat (Ei varmistettu)

Arvostan tosi paljon tätä sun asennetta :) Ihan jokaisen pitäisi osallistua ilmastotalkoisiin, vaikka tokihan sitä kerran kaksi vuodessa täytyy päästä lomalle johonkin kauemmas. Mutta se, että omia tottumuksia pystyy muuttamaan on hienoa, jeejee!! Eiköhän tästä pimeydestä selvitä, nyt jo voiton puolella :)

Elisa Lepistö

Ihanan positiivinen asenne sulla! Niinhän se on että tässä on vähän isompiakin asioita maailmassa kun kaamosmasennuksen murehtiminen. Välillä se tuntuu vaan musertavalta. Mutta pakko niistä saavutetuista eduista on oppia luopumaan tavalla tai toisella  :/

iidis
Varpain jaloin

Mä yleensä inhoan talvea ja kärsin monta vuotta kaamosmasennuksesta. Tänä talvena mä olen käyttänyt freelancer-arjen mahdollisuudet hyväkseni ja olen ulkoillut päivän valoisaan aikaan, mikä on ollut ihanaa etenkin lumien tultua myös Helsinkiin. Kun aurinko paistaa, on lumen heijastamana valon määrä valtava. Saan siitä todella paljon energiaa. Mulle tää on ollut ihan mullistavaa ja entisestä talven vihaajasta on tullut varsinainen lumisten päivien fiilistelijä. Lumi, aurinko ja nippu tulppaaneja sekä iltapäivän hämärtyessä lautasellinen kuumaa ja mausteista linssikeittoa on ihan täydellinen yhdistelmä. Kun tajusin ekan kerran, että vielä kolmelta oli valoisaa olin ratketa liitoksistani, koska olin niin onnellinen. Ennen kuin huomataankaan on jo kevät ja sitten kesä, mutta nyt nautin talvesta kaikin siemauksin.

Elisa Lepistö

Ihana kuulla! Ja tosiaan, kaikissa vuodenajoissa on jotain hyvää kun osaa vain keskittyä niihin positiivisiin puoliin. Ja täytyy kyllä myöntää että yrittäjänä tää pimeys ei tunnu tosiaan niin pahalta kuin silloin kun moneen viikkoon ei välttämättä nähnyt pilkahdustakaan luonnonvalosta. 

Nimetön (Ei varmistettu)

Itse valaistuin ihan totaalisesti ihanan @ilmastoahdistus instagram tilin lentämiseen liittyvistä storieseista. Niin informaatio pitoisesti kerrottu lentomatkailun haitoista että itseltä katosi ainakin viimesetkin matkustushalut ja hyvä niin! Kannattaa katsoa, löytyy hänen kohokohdistaan instasta :)

Elisa Lepistö

Kävin katsomassa, mutta en tiedä tuliko siinä oikein mitään uutta infoa itselleni. Viimeaikoina on lukenut niin paljon ja syyllistänyt itseään että uusia näkökulmia on vaikea löytää. Jäin miettimään yhtä kommenttia, jossa joku kertoi jättäneensä lentomatkustamisen kokonaan ja sen jälkeen elämä on ollut pelkästään parempaa. Itselläni on täysin vastakohtainen kokemus ja tuntuu että ihan järkyttävän iso osa sitä omaa onnellisuuden lähdettä on viety. Tänään oli hesarissa mielenkiintoinen juttu siitä, kuinka ihmiset vaativat muilta juuri niitä ilmastotekoja jotka ovat itselleen helppoja. Itsekin paasasin pitkään siitä, että kannattaisi vain asua kerrostaloasunnossa, syödä kasvisruokaa ja käyttää julkisia. Kunhan mun matkoja ei vaan vietäis. 

mystery
Vision One

Mä olen viimeksi ollut ulkomailla joulukuussa 2017, vaikka oon matkustusta ja aurinkoa rakastava ihminen. Tietty matkustamattomuus on johtunut paljon myös rahatilanteesta ja ajanpuutteesta, mutta oon huomannut tässä että ihan hyvin täällä Suomessakin voi elää ilman matkoja. Kesällä varmasti matkustan taas johonkin, mutta  en tosiaan tarvitse mitään kymmeniä matkoja tai matkustuskuukausia vuodessa niinkuin jotkut. 

Elisa Lepistö

Tottakai voi elää. Enkä usko että kukaan tarvitsee yhtään matkaa muutenkaan. 

yoman (Ei varmistettu)

Mää oon siitä outo tyyppi, että rakastan nimenomaan sitä pimeyttä! Kesä on mun vähiten suosikki vuodenaika! Ensin tulee syksy, sitten talvi ja kevät sekä kesä on pakollisia pahoja ennen ihanaa syksyä! En oo ikinä ollu rantalomalla ja jos talvella oon matkustanu niin oon menny kattoon joulutoreja Saksaan tai hengaan pubiin Dubliniin :D

Elisa Lepistö

Oon kuullut tänä talvena monelta samoja mietteitä! Jotenkin luulin naiivisti ennen että eihän kukaan voi rakastaa tätä kylmyyttä ja pimeyttä. Mutta aivan ihanaa että näin on! Ja että meitä on niin erilaisia. <3

Pinja Mitrovitch (Ei varmistettu)

Moikka Elisa,

Täällä mennään ihan samoilla linjoilla. Upea auringonpaiste ja -12 ruokkivat kyllä sieluni tanssia, mutta sormeni ja varpaiden ollessa syvä jäässä, tunne lohduttaa vain hetkeksi. Lentoja katson kiivaasti, niin Marokkoon, Texasiin, kuin Portugaliin. Rahaa ei kuitenkaan ole tuhlattavaksi, vaikka aikaa olisi. Jännä muuten, miten nämä kaksi aina ovatkin toistensa viholliset, raha ja aika siis. Yleensä toista on ja toista ei.

Toivottavasti pääset lämpöön ja siitä ei todellakaan tarvitse kokea huonoa omatuntoa!

yst. Pinja Mitrovitch // www.pinaycoco.fi

Elisa Lepistö

Kiitos Pinja! Oon kyllä sen verran eri mieltä, että mun mielestä kaikkien pitäisi kokea matkustamisesta huonoa omaatuntoa. Tunnistan itsessäni myös vähän sellaisia ikäviä marttyyrin piirteitä, että kun itse kieltäytyy reissuista jatkuvasti, tietää että aina joku muu kuitenkin lähtee ja kaikki tuntuu tosi turhalta. Mutta niinhän se on, että ei voi oikein muuhun vaikuttaa kuin niihin omiin päätöksiin ja sitten elää niiden kanssa! :D 

annepa (Ei varmistettu)

Mulle tuli eka kaamosmasennus sinä vuonna, kun muutin Helsinkiin. Se syksy oli niin pitkä ja musta, että mielikin mustui. Nyt asun jälleen pohjoisempana eikä kaamosmasennuksesta ole tietoakaan. Tai luulin, että oli, mutta kyse taisi olla töistä johtuvasta uupumuksesta, jota syksyn pimeys hiukan pahensi.

Olen viimeksi käynyt ulkomailla kesällä 2015, jolloin kävin muutaman päivän reissun Altassa. Suosittelen! Aivan älyttömän kaunis paikka, joskin sitä kutsutaan Jäämeren Kemiksi. Ei mikään mairitteleva lempinimi. Sitä ennen kävin edellisen kerran ukomailla kesällä 2013, jolloin kustansin valmistumislahjaksi itselleni reissun Islantiin. Sitä en voi enää suositella, sillä saari on kuulema ääriään myöten täynnä turisteja. Suosittelen myös kotimaan matkailua. Kohta alkaa keväaurinko paistaa ja kun silloin ulkoilee vaikka tunturissa, niin kyllä saa valoa ihan nokko!

SuviS Lifestyle

Voin niin samaistua sun tämän hetken tuntemuksiin. Ihan järjetön matkakuume valtaa mielen senkin vuoksi, kun instagramissa katselee muiden (suurimmanosan) ihania matkakuvia! Nämä sinunkin kuvat niin upeita. Tänä vuonna mekään ei matkusteta, vaikka aina talvisin ollaan jonnekin lämpimään lähdetty! Vuoden päähän on kyllä jo suunnitelmat, kahden pienen lapsen kanssa on niin erilaista reissata. Sitten he taas jo onneksi vuoden vanhempia. Toisaalta tällä hetkellä rakastan tätä Suomen talvea, niin älyttömän kaunista joka paikassa lumen ja pakkasen ansiosta <3 

 

Kommentoi