Kallio 3 AM

 

 

Herään kahdelta yöllä, enkä jetlagin takia saa enää unta. Laahustan kurvin Alepaan ostamaan aamiaistarvikkeita. Tuntuu surrealistiselta kävellä pyjaman päälle vedetyssä isossa hupparissa, tukka nukkumisesta sekaisena pitkin Hämeentietä. Vastaan tulee humalaisia. Jotkut iloisia, jotkut väsyneitä, osa pelottavia. 

Kaupassa haisee samalta kuin baarissa muinoin työvuoron päätyttyä. Tahmainen olut ja siideri peittää lattiaa ja lenkkareista kuuluu nitisevä ääni kun ne yrittää tarttua siihen kiinni. Ilmassa leijuu paksu ilma. Kuin huone täynnä humalaisen hengitystä. 

Eräs mies seisoo banaanihyllyn edessä aurinkolasit päässä ja etsii pitkään oikeaa banaania. Nappaan itse kurkun ja kun olen menossa punnitsemaan sitä, näen kuinka yksinäinen banaani lepää vihannesvaa'alla. Sen kuitti on tulostettu ainakin kolmekymmentä kertaa. Katson miestä. Hän seisoo edelleen banaanihyllyn edessä neuvottoman oloisena.

Pohdin, onko täällä aina tällaisia hiippareita tähän aikaan. Olenkohan minäkin ollut joskus yksi heistä?

Kävelen kaupan kaksi kertaa läpi, enkä löydä mistään munia. Lähestyn huppu päässä nuorta naismyyjää ja kysyn mistäköhän löytäisin niitä. Hän osoittaa suoraan eteeni, ja tajuan että vaikutan ihan yhtä hiipparilta kuin kaikki muutkin kaupassaolijat.

Vihdoin saan aamiaistarvikkeet ladottua kauppakassiini ja lähden kävelemään kotiin. Raikas kesäyö tuntuu rauhoittavalta Nycin helteiden jälkeen. Kallio on kummallisen eläväinen. Tulee mieleen vanhat kotikulmamme Nycissä. Loosister on täynnä porukkaa, ja Hämeentiellä vaelletaan porukoissa. Toiset huutelevat jatkoja, jotkut suuntaavat vasta kompleksille, joillain tulee käymään flaksi. 

Kun pääsen kotiovesta sisään, tuntuu kuin olisin taas turvassa. Poikaystävä nukkuu makuuhuoneessa, ja tulee varmasti nukkumaan vielä tunteja. Teen leivät, kaadan tuoremehua lasiin, laitan kahvin porisemaan, haen koneen ja istahdan sohvalle. Raotan sälekaihtimia ja aurinko näyttäisi olevan jo tekemässä nousuaan. On ihanan rauhallista. 

Öissä on jotain maagista. Rakastan omaa aikaa ja sitä kun muu maailma nukkuu. Tuntuu kuin ikkunasta näkyvä auringonnousu olisi vain minua varten. Muistan kuinka nuorena kirjoitin yöt päiväkirjaani ja kuuntelin musiikkia korvalappustereoista. Päätän tehdä saman nyt. En tiedä lainkaan, mistä kirjoittaisin, joten kirjoitan vain. 

How I Met Your Mother- sarjassa on jakso, jossa todetaan että "nothing good happens after 2 AM". Olen monesti miettinyt, kuinka se ei pidä paikkaansa ainakaan omalla kohdallani. Monesti kaikki hienoimmat jutut ovat tapahtuneet yöllä. Niillä seuraavan päivän energioista varastetuilla tunneilla. Nycissä päätimme yhtenä iltana ottaa vielä taksin Manhattanille kymmenen aikaan illalla, vaikka olisimme voineet jäädä nukkumaan.

Kävimme lempikomediaklubilla, menin hetken mielijohteesta Villagen ennustajalle ja päädyimme lopulta The Boxiin. Illasta tuli varmasti yksi reissun ikimuistoisimmista. Joten vielä en ainakaan luovu aamuyön hetkistä. Veikkaan että pikkutunneilla on annettavana vielä monta eri tarinaa. Ja jossain vaiheessa ehkä minäkin pääsen siihen vaiheeseen elämässä, että tosiaan kello kahden jälkeen ei tapahdu mitään, missä haluaisi olla itse mukana.

Oletteko te yöeläjiä vai allekirjoitatteko tuon väitteen?

Shoes - Dr. Martens, Dress - H&M

Pictures: Tomi Taskula

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Vitsi miten ihana postaus. <3 Niin kiva lukea tällaisista kokemuksista kun kuulun ite siihen joukkoon jolle ei tapahdu mitään kivaa 10 jälkeen illalla. :-D Aamut on ylivoimaisesti parhaita.

Elisa Lepistö

Mä niin haluaisin oppia tykkäämään aamuista! :D ehkä vielä joskus <3

JollyHolly

Mä tykkään myös yöstä tosi paljon. Olen sellanen yökukkuja. Lähdin tässä yks ilta kello 22.30 lenkille ja menin katseleen auringonlaskua ja palasin lenkiltä 00.00 jälkeen :) oli niin hienoa tehdä kävelylenkki ja ihan rauhassa. Oli niin ihanan hiljaista. Ei ketään missään enää siinä kahentoista kieppeillä. Sitten taas pari aamua olen herännyt jo 6 aikaan ja lähtenyt ihastelemaan aamuista kaupunkia ja ottanut take away- kahvin ja istahtanut Raatihuoneen puiston penkille ihastelemaan aamua :) Siinäkin on puolensa. Kesällä sitä tuntuu, että itsestä herää uusi minä. Sekkailija minä joka haluaa nähdä ja kokea aamut ja yöt enkä menettää hetkeäkään kesäpäivistä <3

Elisa Lepistö

Kuulostaa täydelliseltä!! <3

emmms (Ei varmistettu)

Tämä ei varsinaisesti liity postaukseen, mutta haluan kiittää, että puhut avoimesti erotyisherkkyydestäsi ja siihen liittyvistä "oudoistakin" jutuista. Poikaystäväni on myös erityisherkkä ja juttujasi lukemalla olen oppinut ymmärtämään hänen herkkyyttään paremmin ja näin myös tukemaan häntä kuormittavilla hetkillä. Kiitos siis ja jatka samaan malliin! &lt;3

Elisa Lepistö

Ihana, kiitos! Kiva kuulla <3

Karmen (Ei varmistettu)

Voi miten ihana postaus :) Mä tykkään myös yöstä tosi tosi paljon!

Karen_ (Ei varmistettu)

Ihanasti kirjoitettu!! kuin kirjasta. Täällä myös yöeläjä ja yön rakastaja, tässä klo 01 luen blogeja ja fiilistelen. Ihana kuulla että on muita. (Tuli sukulaistädeiltä kommenttia että ei yöllä saisi valvoa.) Usein ajattelen et se johtuu siitä et olen syntynyt yöllä. Et se on mun ominainen aika. Oletko sä?

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.