KAMALIEN KESÄKILOJEN KARISTUS
Näin toissapäivänä unta, jossa ilmeni että olen kesän aikana lihonnut 19 kiloa. Ne olivat tuleet ihan ”huomaamatta”. Kun mietin että miten tämä on mahdollista, ystäväni kertoivat että monille käy näin ja olinhan minäkin valittanut siitä että kesän jälkeen farkut eivät ole menneet jalkaan.
Vaakahan on melko huono hyvinvoinnin mittari, joten harvoin sitä käytän. Seuraavana päivänä oli kuitenkin pakko astella sen päälle ja katsoa totuutta silmästä silmään. Ja olihan niitä kiloja tullut lisää. Oikeastaan en olisi edes tarvinnut vaakaa tämän huomion tekemiseksi, sillä olo ei ole enää niin hyvä kuin muutama kiloa aiemmin. Vaatteet eivät mahdu päälle eivätkä ainakaan näytä siltä miltä pitäisi. Muutenkin henkinen hyvinvointi kulkee käsi kädessä fyysisen hyvinvoinnin kanssa. Me olemme melko monimutkaisia kokonaisuuksia ja joskus esimerkiksi masennusoireet saattavatkin johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai jatkuva vatsakipu olla merkki stressistä. Usein hoidetaankin vain niitä oireita, eikä sitä perimmäistä syytä oireiluun. Välillä on vaikea tietää, kumpi tulee ensin: henkinen vai fyysinen pahoinvointi?
En halua ”laihduttaa” sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta muutaman muutoksen aion tehdä rutiineihini. Haluan tuntea itseni taas energiseksi ja elinvoimaiseksi kuten tämän postauksen kuvassa. Sen lisäksi, että aloitan taas säännölliset kotitreenailut, teen seuraavat muutokset:
1. Kävelen työmatkani. Vaikka matka ei päätä huimaa, olen usein laiskuudessani taittanut sen bussilla. Tällä tavoin kuitenkin olen välttynyt hyvältä parin kilometrin reippaalta hyötyliikunnalta päivittäin.
2. Suunnittelen ruokailuni. Jostain syystä kesällä ruokailutottumukset ovat menneet sellaiseen ”alan miettiä ruokailua sitten kun on nälkä”-tyyppiseen filosofiaan. Lyhyet ateriavälit ja valmiiksi mietityt ruoat ovat kuitenkin kaiken a ja o painonhallinnassa.
3. Juon vettä. Kuljetan vesipulloa joka paikkaan ja pidän huolen siitä että hörpin vähintään sen 3 litraa päivässä. Jokaista kahvikupillista kohti juon yhden extralasillisen.
4. Nukun tarpeeksi. Kesäviikonloput ovat menneet aikalailla valvoessa ja sekin verottaa aina koko viikon energiaa. Väsyneenä ei tee mieli urheilla ja nälkä on paljon kovempi kuin hyvin levänneenä. Syksy on loistavaa aikaa ottaa unirytmistä taas kiinni.
Näitä sääntöjä aion noudattaa jatkossa! Ei siis mitään sen hullumpia temppuja. Pitkällä tähtäimellä sellaiset ”4 kiloa viikossa”-tavoitteet eivät ole kamalan hyviä ratkaisuja, eikä myöskään itsensä huijaaminen. Ei kannata yrittää aloittaa juoksemalla joka päivä 15 kilometriä ja syömällä kanaa ja raejuustoa jokaisella aterialla. Se ei ole kovin pitkänäköistä, vaikka olisikin tällainen ”kaikki tai ei mitään”-tyyppi. Hiljaa siis hyvä tulee.