Kamerakauhu

Jostain syystä viime kuukausina minun on ollut vaikea olla kameran edessä. En tiedä onko se edes näkynyt teille mitenkään, mutta asukuvia tai muita ei täällä ole juurikaan näkynyt. Kun kameran edessä on epävarma olo, näkyy se kuvissa. Omalla kohdallani se näyttäytyy niin ettei hymy tunnu irtoavan millään ja lopputulos on melko koppavan näköinen. Joillekin hymyttömyys sopii, mutta omalla kohdallani se tuntuu jotenkin luotaantyöntävältä.

Muutamia kuvia on tullut väkipakolla otettua ja ne on jäänyt kuitenkin julkaisematta. Koska kuitenkin itse kaipaan bloggaajalta silloin tällöin myös näitä asukuvia, päätin viikonloppuna kohdata tämän pelkoni ja astua pitkästä aikaa kameran eteen kun olimme menossa ystäviemme luo brunssille. Pidin kovasti tästä asustani, joten halusin saada sen ikuistettua. 

Inspiraationa asuun toimi ihana Sofia Ruutu, joka on mielestäni ehdottomasti yksi Suomen tyylikkäimmistä bloggaajista. Hän on tänä syksynä käyttänyt paljon saappaita pillifarkkujen kanssa ja se on näyttänyt pitkästä aikaa ihanan raikkaalta yhdistelmältä. Melko klassinen punamusta asu sai hiukan särmää nahkaisesta koppalakista, leopardikuvioisesta laukusta ja kirppikseltä löytyneestä Chanel-hihnamaisesta kaulapannasta, joka sopi mielestäni kivasti tuohon Rock-henkiseen tweed jakkuun.

Tämä kuva-asia on sinänsä hassu, että törmään usein harhaluuloon siitä, että nauttisin kuvattavana olemisesta. Ja samalla tavalla olen itse kuvitellut ettei kukaan voi nauttia siitä tilanteesta. Toisaalta taas rakastan sitä kun on itse ottamassa kuvaa ja saa toisen rentoutumaan ja vapautumaan kuvanottotilanteessa. Silti pääsen itse siihen tilaan vain harvoin ollessani kuvattavana (toki näitäkin hetkiä on ollut, ja silloin myös lopputulos on yleensä mieluinen).

Tuntuu myös, että toisin kuin instagramissa, täällä teistä ei moni edes kaipaa asukuvia. Yleensä tykätyimmät postaukset ovat pohdiskelevia juttuja, joissa voi olla jopa joku vanha kuva. Samalla kuitenkin haluan tehdä sellaista blogia, jota haluaisin itse lukea. Kyllästyn nopeasti liian asiapitoisiin juttuihin ja haluan välillä kevyempää sisältöä ja tietty myös sitä asuinspiraatiota. Joitain blogeja "luen" vain kuvia katsomalla, sillä ne ovat kiinnostavampia kuin itse teksti. 

Ehkäpä nyt vain madallan kynnystä itselleni ja luovun liiallisesta itsekritiikistä. Kun kameran edessä on useammin, tuntuu se myös paljon helpommalta ja normaalimmalta. Pyrin myös olemaan stressaamatta liikaa siitä, missä kuvat pitäisi ottaa, sillä tuntuu että arkinen meno sopii parhaiten omaan tekemiseen. 

Millä tavalla te suhtaudutte kuvattavana olemiseen? Ilahdutteko siinä vaiheessa kun joku kaivaa kameran esiin, vai tekeekö mieli luikahtaa kulman taakse piiloon?

Hat, Choker & Jeans - Flea Market, Boots - Zalando (MSGM), Blazer - Sand Copenhagen, Knit - Vaillent (Carlings), Bag - Kooples

Pictures: Tsomi Taskula

Kommentit

Ohikulkija. (Ei varmistettu)

Jesh, vihdoin. Oon monet kerrat meinannut kirjoittaa, että vaikka ne pohdinot on hyviä niin kaipaan sun tyylistä kuvia.
Oot mielettömän kivasti pukeutuva tyyppi ja mielelläni katsoisin näitä enempikin.

Elisa Lepistö

Voi kiitos <3 Yritän kuvata näitä jatkossa vähän useammin! :)

ainojee (Ei varmistettu)

Haluaisin jotenkin oppia tuntemaan omat kasvoni niin, että näyttäisin "poseeratessani" siltä kuin kuvittelen näyttäväni. Esim näissä kuvissa sun ilmeet on jotenkin todella "effortless" mutta kun itse pyrin samaan niin näytän että oisin maistanut jotakin outoa tms :D Sehän on varmasti vain harjoituksesta ja kuvien määrästä kiinni, mutta ymmärtänet pointin :) Eli en tosiaan itsekään varsinaisesti nauti kameran edessä olemisesta.

Mut hei ihan sikaupea asu. Oot oikeastaan ainut bloggaaja, jonka tyylistä löydän tällä hetkellä inspiraatiota, sun asut on jotenkin samaan aikaan niin mietityn mutta kuitenkin rennon oloisia. Ihana siis nähdä sun asukuvia, mutten toki tarkoita että niitä pitäisi väkisinkään kuvata.:) Kiitos siis inspiroivasta blogista!!

Elisa Lepistö

Kiitos hurjan paljon! Ja siis tiedätkö, mulla oli tosi kauan ihan sama. Pystyin vaan olemaan kuvissa niin että hymyilin. Muuten näytin tosi oudolta omasta mielestä. Ja edelleen siellä kameran rullalla suurin osa on sellaisia kuvia missä on ihan outo ilme :D pitää vaan rohkeasti mennä kameran eteen ja antaa jonkun räpsiä paljon kuvia. Kyllä sieltä pari hyvää otosta tulee jossain vaiheessa!<3

Kommentoi