Kevään keveys rinnassa

 

Kevät alkoi nyt, tuumin kun kävelin tänään keskustan lumettomia katuja kevein askelin. Teki mieli kiljahdella ilosta ja heittäytyä spontaanisti asfaltille makaamaan. Oikeastihan kevät alkaa keskiviikkona 20. maaliskuuta. Mutta se ei niinkään kiinnosta tällä hetkellä. Henkilökohtainen kevääni alkoi juuri tänään. 

Jotain tuo salamannopea lumien sulaminen ja auringonpaiste on tehnyt aivoilleni, sillä tunnen itseni taas minuksi ensimmäistä kertaa kuukausiin. En osaa selittää tätä tunnetta yhtään sen paremmin, kuin en sitäkään, miksi marraskuusta eteenpäin olo on niin vaikea. 

Varjot ovat aloittaneet taas tanssinsa meidän asunnon seinillä, työpäivän jälkeen ei ole pilkkopimeää, uskaltaa käyttää taas muitakin kuin tarktoripohjaisia kenkiä, eikä tarvitse pelätä henkensä edestä kerrostalojen edustalla kävellessä. Tunnen oloni nuoreksi, innokkaaksi, energiseksi ja aavistelen että uusia seikkailuja odottaa joka kulman takana. 

Tekee taas mieli olla spontaani ja hullutella hiukan enemmän. Innostavan aamupalaverin ja lounaan jälkeen ehdotin poikaystävälle, että menisimme Torniin lasillisille. Hän torppasi idean, mutta huomaan että keväinen into on tarttunut häneenkin. Tällä hetkellä asunnossa pauhaa hyväntuuliset kappaleet aina 70-luvun discohiteistä La bambaan. Yleensä äänimaisema täällä on melko mollivoittoista.

Olo on kuin pöydällä seisovan kirsikankukkien nupuilla. Ne eivät ole vielä auki, mutta luotan siihen että niiden aika on ihan pian.

Ja perjantaikin vielä kaiken kukkuraksi. Aion valvoa niin myöhään kuin huvittaa ja viettää illan ikkunalaudalla vilttiin vuorautuneena ihmiskääryleenä, kasvonaamio naamalla ja kirja kädessä. 

Ihanaa viikonloppua!