Kun pelottaa ja ahdistaa

Makoilimme poikaystäväni ja yhteisen ystävämme kanssa maanantain ja tiistain välisenä yönä sohvallamme ja keskustelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Puhuimme myös peloista ja kerroin asioista, jotka minua hirvittävät tulevaisuudessa. Asiat jotka eivät ole vielä edes todellisuutta, eivätkä välttämättä koskaan tulekaan todeksi. Kuitenkin ne ovat jo nyt mielessä suuria mörköjä. 

Pojat olivat sitä mieltä, että pelot alkavat menettää merkitystään silloin, kun ne pystyy myöntämään itselleen.

Koen kuitenkin, että olen aina hyväksynyt nämä pelot, eikä niiden myöntäminen ole niitä poistanut. Ehkä jopa toisin päin. Olen kysellyt mielessäni, mikä tässä oikein pelottaa? Ja samalla tullut keksineeksi monta asiaa, jotka ahdistusta vain lisäävät entisestään. Kun jostain asiasta tekee itselleen pelottavan, muodostaa todellisuuden sen kaltaiseksi. On helppo poimia ympärillä näkyvistä ärsykkeistä juuri ne, jotka entisestään vahvistavat sitä pään sisällä olevaa mielikuvaa. 

Myöntämällä jonkun pelon, teen siitä siis totta mielessäni. Oli se sitten kuinka irrationaalinen tahansa. Periaatteessa luon mielessäni tulevaisuutta itselleni, joka ahdistaa jo etukäteen. Miksi haluaisin toivoa tulevaisuuteeni jotain ikävää? 

Pelkohan on tunne siinä missä muutkin, ja tunteet johtuvat oikeastaan jostain mitä jo ajattelemme. Ajatuksemme eivät taas ole totta, vaikka usein niin itsellemme uskottelemmenkin. Tämän pelon synnyttäjänä voi olla siis oman mielemme harha, jolla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa. Olemme kuitenkin usein niin taitavia todistelemaan itsellemme etteivät ajatuksemme ole illuusiota, että luotamme niihin joskus sokeasti.

Ajattelinkin nyt tämän pelon ja ahdistuksen sijaan alkaa kertoa itselleni paljon mukavampaa tarinaa pääni sisällä. Ensin en varmastikaan usko siihen, mutta ei se mitään. Kerron sitä sitten vaikka ironisesti alkuun. Omaa sisäistä puhetta nimittäin kannattaakin muuttaa, jos huomaa sen olevan jollain tapaa harmillista. 

”We do not fear the unknown, we fear what we think we know about the unknown.” T. Swan