Kuningas alkoholi

Niinkuin jo tässä postauksessa kerroin, viihdyin aikaisemmin baareissa useampanakin päivänä viikossa.
Aloin käymään yökerhoissa todella nuorena. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en missään nimessä kadu sitä. Kaikki mitä olen aiemmin tehnyt, on muokannut minusta sen ihmisen joka olen tänä päivänä. Enpähän sitten vanhempana harmittele, etten elänyt mitään villejä nuoruusvuosia.

Paheitten parissa 2011

Tällä hetkellä kuitenkin, kun kirjoittelen tätä postausta, en ole juonut alkoholia kahteen kuukauteen. En siksi, että olisin alkanut absolutistiksi, en myöskään siksi että olisin millään ”tipattomalla”. Ei vaan ole tehnyt mieli.
Olen miettinyt paljon sitä, miten en viihdy humalaisten ihmisten ympäröimänä. Miksi haluaisin siis olla yksi niistä?
En ole vielä tavannut yhtään ihmistä, josta voisin sanoa että alkoholi olisi tehnyt hänestä fiksumman. Miksi haluan itse antaa itsestäni tyhmemmän vaikutelman?

Se on myös totta, että alkoholilla ei ole mitään yhteistä niiden terveellisten elämänarvojen kanssa, joita kannatan ja joiden puolesta puhun. Tupakoinnin lopetin myös viime kesänä, ja se on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Voin luottavaisin mielin sanoa, etten tule enää ikinä polttamaan yhtään ainutta tupakkaa. 🙂

Tällä hetkellä yksi isoista syistä juomattomuuteeni on myös urheilu. Alkoholi sisältää hurjan paljon kaloreita, tulee valvottua myöhään ja kroppa ei saa levättyä tarpeeksi. Seuraavana päivänä tekee mieli herkutella. On pöhöttynyt olo. Voisin jatkaa negatiivisten vaikutuksien listaa loputtomiin, mutta pahin niistä ehkä on krapula.

teiniminä, ja yksi elämäni pahimpia krapuloita

Vaikka krapula olisi kuinka pieni, yleensä se estää minua urheilemasta. Löysä olo saattaa jatkua jopa maanantaina. Ja pahinta siinä kaikessa on se, että ihana Sunnuntaipäivä menee täysin hukkaan.
Kun olen selvinpäin, herään ilman kelloa viimeistään kahdeksalta, saan vapaapäivästä hirveästi irti. Parhaimpia ovat sunnuntaikävelyt. Jokapuolella on hiljaista, ja sunnuntaissa on jotain taikaa.

Kuva yhdeltä Sunnuntailenkiltä :)

Varmasti tulen juomaan elämäni aikana monta kertaa vielä, ja tämä ei olekaan mikään paasaus absolutismin puolesta. Halusin vain osoittaa kuinka paljon haittaa joka viikonloppuinen runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa minulle. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään haluja saada itseäni humalaan.

Mitä mieltä te lukijat olette? Onko suomalainen joka ei juo, kummajainen?
Oletteko te joutuneet selittelemään miksi ette juo?